Siirryimme kohti tuttua ja normaalia.
Vuosi 2023 ruokapalveluissa alkaa pian olla paketoitu – vai pitäisikö sanoa syöty. Pahimpien koronavuosien rajujen ravistelujen jälkeen pian päättyvä vuosi tuntui taas jollain tavalla normaalilta, mitä se sitten ikinä kenenkin kohdalla tarkoittaakaan.
Ilmaisia lounaista ei tänäkään vuonna ollut missään tarjolla. Maksuttomia ehkä – ainakin kouluissa – mutta nekään eivät maistuneet niin monille kuin olisimme toivoneet. Lähimarkettien paistopisteet, piristävät virvoitusjuomat ja ryhmäpaine ovat edelleen liian houkutteleva combo (=yhdistelmä) liian monelle nuorelle. Kouluruoka jää arjessa liian usein kakkoseksi.
Vastuullisuus – kyllä – taas ja edelleen
Jos joku asia tai teema pitäisi nostaa vuoden 2023 ruokalapalveluissa ykköseksi, se olisi epäilemättä vastuullisuus – kyllä – taas ja edelleen. Siitä puhuttiin tänäkin vuonna niin paljon, että monen mielestä kuppi alkaa olla jo täynnä. Mutta minkäs teet, kun se lukee lähes jokaisessa strategiapaperissa. Ja strategiahan pitää edelleen viedä käytäntöön, eikö niin?
Tänäkin vuonna vastuullisuutta on jalkautettu niin tehokkaasti, että jo pelkkä sanan kuuleminen saa jonkun kenties ottamaan jalat alleen ja sehän ei ole hyvä asia, sillä pakoon aihetta pääse, ainakaan lähivuosina.
Mitä tulee ympäristövastuuseen, niin valtioiden, organisaatioiden ja ihmisten teot ovat edelleen täysin riittämättömiä. Ennusteet herättävät huolta. Vielä riittävän moni päättäjä ei ole sitä mieltä, että nyt todellakin olisi aika ryhtyä toimeen. Valitettavasti ilmaston lämpeneminen on ilmiönä sellainen, että se ei pysähdy heti, kun jarrua painetaan, kuten ei valtamerilaiva tai tavarajunakaan. Ikävätkin muutokset siis jatkuvat vielä pitkään jarrun painamisen jälkeen.
Mitä tulee sosiaaliseen vastuullisuuteen ja esimerkiksi henkilöstöstä huolehtimiseen, niin siinäkään pelissä organisaatioilla ei ole varaa hävitä. Jos organisaatio ei ole houkutteleva, ja käytös sekä ihmisten kohtelu eivät ole niin sanotusti kondiksessa, niin työntekijän on helppo nostaa kytkintä ja katsoa vähän muualle. Yhä harvempi tulee tänään töihin yhteen fyysiseen paikkaan, saati kymmeniksi vuosiksi.
Oikeastaan tuo sanonta ”nostaa kytkintä” eli lähteä muihin hommiin pitäisi päivittää, sillä autoistahan alkaa valtaosa olla automaattivaihteisia. Niissä ei näin ollen ole kytkintä, jolta jalan voisi nostaa. Työnantajan pelko hyvien työntekijöiden menettämisestä ei kuitenkaan vähene, vaikka vertaus päivitettäisiin automaattivaihteeseen. Silloin nimittäin riittää, että työntekijä nostaa jalan jarrulta, jonka jälkeen hän alkaa hiljalleen ”ryömiä” loitommaksi organisaation arjesta, arvoista ja tekemisestä. Pian voidaankin sitten todeta, että ”kasvoimme erilleen”.
Mitä tulee taloudelliseen vastuullisuuteen, niin siinäkään ei ole varaa olla leväperäinen. Hommahan ei toimi, jos rahaa vain menee eikä yhtään tule. Eikä se toimi julkisellakaan puolella silloin, jos kaikki saatu tai myönnetty raha todellakin menee ja silti asiakkaat ovat suupielet alaspäin ja sanovat ”ei maistu”. Tällöin kaikki raha on mennyt, mutta sitä, mitä on odotettu, ei ole saavutettu.
Ei kuitenkaan pidä liikaa synkistellä tai nähdä asioita tarpeettoman kielteisessä valossa. Ei pidä ajatella, että on vain ylämäkiä, koska se ei pidä paikkaansa. On myös myötämäkiä. Jokainen ylämäki on lisäksi mahdollisuus kääntää myötämäeksi.
Tänäkin vuonna asiakkaista on pidetty huolta ja esimerkiksi ruokahävikkiä on taklattu monien kehityshankkeiden tuloksena. Uudet ravitsemussuositukset kehottavat edelleen lisäämään kasvisten syöntiä ja vähentämään lihan ja lihajalosteiden kulutusta.
Elintarviketeollisuusyritysten tutkimus- ja tuotekehitystoiminta on tänäkin vuonna tuonut tarjolle mielenkiintoisia uutuuksia muun muassa kotimaisista pikkukaloista tai härkäpavuista. Merkille pantavaa on ollut vahva yhdessä tekeminen – yhdessä toisten organisaatioiden kanssa ja yhdessä asiakkaiden kanssa. Tämä on hyvä suuntaus, sillä yksin kammiossa kehitetty tuote tai palvelu osoittautuu helposti pelkäksi kuplaksi, josta on innostunut vain sen keksijä.
Koskaan ei voi tietää, mistä se siemen lähtee itämään.
Vuosi 2023 kului ruokapalvelualalla ja ammattikeittiöissä pitkälti tuttuja haasteita taklatessa ketteryyttä vaativassa ympäristössä. Hokkus-pokkus-temppujen sijaan on keskitytty kenties hitaampaan, mutta jatkuvaan parantamiseen, pienin askelin, mutta koko ajan oikeaan suuntaan edeten. Tasaisen, ehkä toisinaan tylsänkin tasaisen puurtamisen rinnalla, on syytä pitää mielessä, että aivoille ja ajattelulle tekee hyvää, että välillä olemme vain tekemättä mitään ja annamme ajatusten virrata. Ja jos tuntuu, että ajatusten virtaus ei oikein käynnisty, niin silloin saattaisi olla aika hieman hullutella, naureskella ja hahmotella jopa niitä hokkuksia ja pokkuksia. Koskaan ei voi tietää, mistä se siemen lähtee itämään ja kasvaa vahvaksi ja elinvoimaiseksi.
Juha Jokinen
