Taas pitää totutella johonkin uuteen.
Muovisiin juomapulloihin ja kartonkitölkkeihin on ilmestynyt muovisia korkkeja, jotka eivät irtoa pakkauksesta, vaan korkki täytyy kääntää vain sivuun. Jotkut ovat harmitelleet muutosta ja kokeneet uudet korkit hankaliksi käytössä. Pullon suusta on joidenkin mukaan vaikea juoda, kun korkki hinkkaa poskea vasten ja pyrkii pahimmillaan suuhun.
Olen kuullut myös ilmaistavan, että muutos on taas yksi esimerkki EU:n tarpeettomista säädöksistä, joka tekee vain elämästä entistä hankalampaa. Suomessa muovipullojen kierrätys toimii jo varsin mallikkaasti, jotenkin tästäkin syystä irtoamattomien korkkien vaikutus muovinkierrätyksen edistämisessä koetaan vähäiseksi.
Opi elämään muutosten kanssa, koska sellaista elämä on.
Tehdäänpä nyt korkista sen verran asiaa, että pohditaan hetki olisiko sittenkin kysymys pikemminkin ihmisten vastustavasta suhtautumisesta muutoksiin yleensä. Syy tähän löytyy kaukaa historiasta, monta kertaluokkaa kauempaa kuin internetin synty tai teollinen vallankumous.
Muutos voi olla uhka ja toisinaan jopa ihan oikeasti vaarallinen. Useimmiten näin ei kuitenkaan ole. Muutoksia tapahtuu koko ajan ja kaikkialla, mutta vain harvat niistä ovat uhkaavan vaarallisia. Joukkoon mahtuu myös mukavia muutoksia ja luonnollisesti myös jonkin verran sellaisia, jotka tuntuvat ikäviltä, mutta ovat oikeasti korkeintaan pikkuisen ohimenevästi harmittavia.
Muutoksessa on aina jotain uutta – jotain, mihin emme ole tottuneet. Se horjuttaa tuttua ja turvallista oloamme ja elämäämme. Siksi me ihmiset alamme helposti puolustautua tuntematonta uhkaa vastaan ja pyrimme palauttamaan rauhan, järjestyksen ja ennustettavuuden omaan maailmaamme.
Ennemmin tai myöhemmin huomaamme, että irtoamaton muovikorkki ei ollutkaan maailmanloppu. Se ei siis tälläkään kertaa ollut elämän ja kuoleman kysymys, mutta olisiko mahdollista päästä eroon myös sen aiheuttamasta ketutuksesta? Totta kai on -tai ainakin kannattaa alkaa etsiä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Pullotettujen ja tölkitettyjen juomien juomisen lopettaminen ei tunnu kovin realistiselta vaihtoehdolta. Havaitsemme varmasti myös aika pian, että korkin saakin itse asiassa aika näppärästi sivuun ja juominen jopa pullon suusta onnistuukin varsin helposti ja varmasti täysin kivuttomasti.
Pian ehkä huomaamme myös sen, että irtoamaton korkki ei olekaan täysin irtoamaton, vaan sen voi repäistä kohtuullisen helposti irti, jolloin tilanne on sama kuin enne muutosta. Jos siis irtoamaton korkki kerta kaikkiaan ketuttaa, niin yhdellä napakalla vetäisyllä tilanne saadaan palautettua muutosta edeltävään tilaan. Vau! Toki meidän tulee muistaa kuitenkin kierrättää korkki, kuten aikaisemminkin teimme.
Jos jo olimme kuuliaisia muovin kierrättäjiä, niin oivallamme varmasti myös, että muutosta ei tehty ensi sijassa meidän kuuliaisten kierrättäjien takia. Muutoksen avulla saavutetaan hyötyjä muualla ja kierrätettyä enemmän korkkeja. Kokonaisuus siis on tämän muutoksen jälkeen parempi ilman meiltä vaadittavia ylivoimaisia ponnisteluja.
Ihmiset eivät ehkä koskaan totu muutoksiin. Primitiivireaktiomme on ja pysyy, sillä onhan se pitänyt meidät hengissä ja auttaa pysymään hengissä vastakin. Voimme kuitenkin opetella käsittelemään muutoksia ja tällä tavoin vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudumme niihin. Voimme myös auttaa toisia muutosten käsittelyssä. Kun asioista käsittelee, niistä tulee tuttuja ja syntyy uusi normaali. Ja ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Kun korkki on pullossa kiinni, niin se ei ainakaan häviä niin helposti.
Juha Jokinen
