Kotijoukoilla on toiveita, mutta onko oikeaa tietoa?
Aika ajoin kouluruokaan ja kouluruokailuun ottavat kantaa myös koululaisten vanhemmat ja hyvä niin. Kärkeviinkin mielipiteisiin tulisi vastata asiallisesti ja ottaa viesti vastaan. ”Ei käy”, ”ei ole mahdollista” tai ”olet väärässä” -tyyppiset vastaukset eivät korjaa tilannetta tai paranna kouluruoan mainetta. Sen sijaan pelkkä tiedon lisääminen auttaa osapuolia ymmärtämään toisiaan. Kannattaa siis kertoa erilaisin viestinnän keinoin, miten kouluruokaa valmistetaan ja miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Viestintä vaikuttaa kouluruokailun mielikuvaan.
Vantaan Sanomissa 18.10.2023 eräs vanhempi kirjoitti, että koululaiset joutuvat syömään kilometrien päästä rahdattua ruokaa. Samalla hän esitti toiveensa, että kokki valmistaisi ruoan koulussa paikan päällä. Sen sijaan, että vastaisi kyseiselle vanhemmalle vain lyhyesti, että kyseinen toive on mahdotonta toteuttaa, voi kertoa faktoja asioista nykyisen ruokapalveluratkaisun taustalla.
Mikä estää jakamasta tietoa?
Viestintä vaikuttaa kouluruokailun mielikuvaan. Myönteinen mielikuva edistää kouluruokailun suosiota, jolloin myös kaikki sen tarjoamat sosiaaliset ja fyysiset terveyshyödyt kääntyvät yleiseksi hyväksi. Olisikin tärkeää, että julkisilla varoilla voidaan saavuttaa toivottuja vaikutuksia.
Ruokapalvelujen kannattaa kysyä rehellisesti itseltään, mikä estää heitä viestimästä kouluruokailusta. Syitä voi olla monia: ei oikein hahmoteta, kenen tehtävä viestintä olisi, ei ehditä viestiä tai ei osata viestiä – tai kenties ei haluta tai uskalleta viestiä. Kaikki esimerkkeinä mainitun selitykset haasteet ovat ratkaistavissa ja pitäisikin ratkaista. Miksi? Koska hyvä kouluruokailun hyvä maine edistää nuorten ravitsemusta ja pitäähän toki asiakaspalautteisiin vastata.
Paloitellaanpa koululaisen vanhemman kommentti ja lisätään keskusteluun tietoa, joka edistää yhteisymmärrystä ja rakentaa luottamusta.
Tietoa vailla olevalle vanhemmalle – ja miksi ei muillekin, keitä asia kiinnostaa tai koskettaa – voidaan kertoa, missä toimipaikoissa näitä ruokapalvelujen kokkeja oikein työskentelee. Ehkäpä niitä onkin töissä juuri siinä koulussa, jossa kysyjän kasvava nuori opiskelee. Tai ehkä niitä onkin siellä töissä peräti kaksi. Ja vaikka ei olisi yhtään, niin voidaan aivan hyvin kertoa, kuka tai ketkä siinä oppilaan omassa koulussa huolehtivat siitä, että kasvava nuori saa hyvää kouluruokaa. Nimiä ei tietenkään tarvitse kertoa, mutta voi sitäkin harkita, jos se asianosaisille sopii.
Voidaan myös tuoda esiin, että hyväkään kokki ei yksin pärjää. Hyvä ruoka on tiimityötä, oli sitten kysymys kouluruoasta tai Bocuse d´Or -kilpailun annoksista.
Ruokaa tuodaan kouluun ”kilometrien päästä”, mutta ehkä lähempää kuin kotiin
Edellä kerrotussa palautteessa todettiin myös, että kouluruokaa rahdataan ”kilometrien päästä”. Mikä estää kertomasta, kuinka kaukaa ruoka tulee? Tuleeko se kilometrin vai kymmenen kilometrin päästä, vai olisiko kuvaavampaa puhua ajasta? Viiden minuutin päästä vai 20 minuutin päästä? Vai olisiko niin, että ruoka tuleekin kylmänä ja esivalmistettuna ja sittenkin kypsennetään ja viimeistellään siinä koulun omassa keittiössä aivan seinän takana?
Voi myös olla niin, että kouluruoka ja sen raaka-aineet tulevat hyvinkin läheltä eli ovat kotimaista alkuperää, kenties jopa lähiruokaa, luomua tai ruokaa, jonka hiilijalanjälki on tavallista pienempi. Miksi jättäisi nämä kertomatta? On hyvinkin mahdollista, että nämä toteutuvat kouluruoan kohdalla paremmin kuin niiden raaka-aineiden kohdalla, joista kasvaville tulevaisuuden toivoille valmistetaan ruokaa kotona.
Tiedon ei tarvitse lisätä vain tuskaa. Se voi lisätä myös ymmärrystä. Mielipiteitä saa esittää ja tietoa jakaa. Molemmat voi tehdä ystävällisesti, rakentavasti ja hyvässä hengessä.
Juha Jokinen
