Kouluruoka ei aina kiinnosta eikä innosta
Ainutlaatuisen kouluruokajärjestelmämme tuottama ja tarjoama kouluruoka on monien loppuasiakkaiden eli koululaisten mielestä jokseenkin väritön ja mauton juttu. Se ei ole oikein cool. Ehkä osin juuri siksi huolestuttavan moni koululainen jättää vähintään toisinaan kouluruoan syömättä. Päivittäin tai lähes päivittäin kouluruokaa syövien osuus toki vaihtelee alueittain ja kouluittain, mutta monessa koulussa luvut ovat huolestuttavan alahaiset.
Vantaan kaupunki teetti kouluruokailusta tutkimuksen, johon vastasi noin 3 000 yläkoululaista. Tutkimuksen tuloksista kerrottiin Vantaan Sanomissa 5. maaliskuuta hieman provosoivalla otsikolla Moni nuori ei söisi kouluruokaa, vaikka se olisi maailman parasta. Vastaajista jopa 23 % jättäisi kouluruoan väliin, vaikka se olisi maailman parasta. Hieman yli 50 % kertoi syövänsä tarjottavaa kouluruokaa aina tai lähes aina. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes joka toinen ei näin tee.
Yllättäviäkin syitä kouluruoan skippaamiseen: lähes 20 % jätti kouluruoan syömättä sen nimen takia
Kun poraudutaan syvemmälle niihin syihin, miksi edellä mainitun kyselytutkimuksen mukaan kouluruoka jätetään väliin, nousee esille varsin mielenkiintoisia selityksiä. Vantaalla tehdyn tutkimuksen mukaan tärkeimmät syyt jättää kouluruoka väliin olivat ruoan ulkonäkö (noin 48 %), edellinen huono kokemus kouluruoasta (38,5 %) ja ruoan tuoksu (yli 30 %).
Itselleni yllättävä tutkimustulos oli kuitenkin se, että lähes 20 % jätti kouluruoan syömättä sen nimen takia. Tulos ei samalla tavalla yllättänyt kouluruokailun kehittämishankkeen projektipäällikköä Ursula Snellmania. Snellmanin mukaan osa oppilaista toivoo, että ruoan nimi kertoo selkeästi, mitä ruoka on. Osa puolestaan toivoo juuri päinvastaista eli nimi ei saisi kertoa kovinkaan tarkasti, mitä ruoka sisältää. Voinemme siis todeta, että ensinnäkin nimellä on väliä, ja toiseksi, että monelle koulupäivä on yllätyksiä täynnä.
Kun tarkastellaan edellä kuvattuja tärkeimpiä syitä kouluruoan väliin jättämiseen, voidaan havaita, että kaikkia mainittuja syitä yhdistää ainakin kaksi asiaa. Ensinnäkin kaikki syyt liittyvät asiakkaan kokemaan ensivaikutelmaan. Muun muassa sosiaalipsykologinen tutkimus todistaa vahvasti ensivaikutelman tärkeän merkityksen puolesta.
Kuvitelkaamme seuraavaa palvelutilannetta mielessämme. Kun siis jo edellistä huonoa kokemusta mukanaan kantava asiakas lähestyy kouluravintolaan, ensimmäiseksi alkaa ilmassa leijaileva ruoan tuoksu jo hidastaa ja lyhentää askelia, jotka vievät kohti keittopatoja. Saatuaan näkökontaktin itse ruokaan, negatiivinen ensivaikutelma vahvistuu. Ruoka ei houkuttele myöskään ulkonäöllään. Lähes joka viides ei ehkä astunut kouluravintolan ovesta edes sisään, koska ruokalistalla oleva nimi sai jo etukäteen tai viimeistään kouluravintolan ovella heidät valitsemaan ”kiitos ei”. Ruoan nimi kertoi joko liikaa tai liian vähän.
Toinen asia, joka yhdistää tutkimuksessa esiin nousseita syitä on se, että ne liittyvät pitkälti itse ruokaan sekä asioihin, joihin ruokapalvelu voi itse vaikuttaa. Mitä siis olisi tehtävissä ruoan ulkonäölle, maulle, tuoksulle tai nimelle? Lisättäisiinkö hiukan värejä? Sehän toisi ehkä samalla erilaisia kasviksia paremmin näkyviin. Kaksi kärpästä siis yhdellä iskulla. Entäpä jos lisättäisiin hieman mausteita? Sehän vaikuttaa myös tuoksuun. Entäpä ruokien nimet ruokalistalla? Voisiko siellä olla kaksi kuvausta ruoalle? Sähköisessä ruokalistassa esimerkiksi niin, että ensin näkyy vain ”myyntinimi” ja klikkaamalla saa näkyviin tarkempia tuotetietoja. Myyntinimiä miettiessämme on hyvä varoa, että homma ei lähde laukalle. ”Nakke Nakuttajan näppärän nauravat nakit ja muusi” ei taida toimia ainakaan enää yläkoulun ruokalistalla.
Englannin kielen sanan ”cool” jokainen voi käsittää hiukan omalla tavallaan. Nuorille ja koululaisille sen voisi kääntää esimerkiksi ”viileen magee” tai yhtä lailla vaikkapa ”puoleensa vetäväksi”, ”ihailtavaksi”, ”tyylikkääksi, ”trendikkääksi tai joksikin, joka on ”liitettävissä esikuvien edesottamuksiin”. Entäpä ruoasta puhuttaessa? Vaikka henkilö, joka on ”cool” onkin ikään kuin ”viilipytty”, niin viiliä ei kannattane tähän selitykseen sotkea. Kouluruoan kohdalla ”cool” voisi tarkoittaa puoleensa vetävää eli hyvännäköistä, hyvänmakuista, trendikästä, elämyksellistä tai sellaista, jota henkilökohtaiset idolit, esikuvat ja mielipidejohtajat syövät.
Se, että kouluruoka on hyvää, ei välttämättä tee siitä vielä ”coolia”. Ollakseen ”cool” kouluruokakin tarvitsee jonkun lisäelementin, joka puhuttelee ja koskettaa koululaisten tunteita. Muistettakoon myös, että itse ruoka on vain osa ruokailutilannetta. Siksi olisikin tärkeää tehdä koko kouluruokailusta cool – miellyttävä myönteinen kokemus.
Kannustan kaikkia kouluruoan tarjoajia jatkamaan tutkimustyötä. Tie koululaisten vatsoihin käy heidän mieliensä kautta. Vaikka välillä tulee taka-askelia tai muutokset tuntuvat tapahtuvan kovin hitaasti odotuksiin nähden, pitää muistaa, että kysymyksessä on maraton-juoksu, jossa ruokapalvelut toimivat jäniksinä- siis kanssajuoksijoina siinä kärjessä. Se on myös osa kouluruokailun opetustehtävää.
Juha Jokinen
