Opiksi koronaepidemiasta: viestintätaidot ovat tärkeitä

Joukko kameroita
Opiksi koronaepidemiasta: viestintätaidot ovat tärkeitä

Koronakevään 2020 jälkeen voidaan sanonnan Siperia opettaa rinnalla alkaa käyttää sanontaa korona opettaa. Kaikkien ikävien ja vahingollisten seurauksien lisäksi maailmanlaajuiseksi pandemiaksi äitynyt SARS-CoV-2-virus toi esiin meille ihmisille myös monia hyviä mahdollisuuksia oppia ja kehittyä. Viestintätaidot ovat tärkeitä. Tässä kirjoituksessa kerron esimerkkien avulla havaintojani siitä, mitä viestintätaitoihin liittyviä oppimispaikkoja koronaepidemia on nostanut esiin.

Koronaepidemia tuli keskuuteemme nopeasti ja oli mittaluokaltaan poikkeuksellinen. Siksi se aiheutti myös viestinnälle valtavia haasteita. Sille, että viestintä ei aina osu maaliin, voidaan toki antaa monenlaisia selityksiä. Aika usein kuullut ja helpot selitykset ovat muun muassa kiire ja paine. Jotta erilaiset selitykset eivät hämärtäisi oppimisen tärkeyttä, en käsittele niitä tässä kirjoituksessa. Totean vain, että totta kai myös viranomaisviestinnän puutteille on olemassa täysin relevantteja ja perusteltuja selityksiä tässä poikkeuksellisessa tilanteessa.

Viestinnän tavoite

Ennen kuin viestii, viestijän on tärkeää kirkastaa itselleen, mikä on hänen viestintänsä tavoite. Viestijän kannattaa kysyä tätä itseltään tarvittaessa jopa ääneen. Jos viestijä ei tiedä, miksi hän viestii ja mihin hän pyrkii, niin todennäköisesti viestin tarkoitus jää epäselväksi myös viestin vastaanottajille.

Koronapandemian alussa maamme siirtyessä poikkeusoloihin Suomen hallitus aloitti säännölliset tiedotustilaisuudet. Koska aikaa valmistautumiseen, saati harjoitteluun ei juurikaan ollut, saattoi käydä niin, että hallituksen viestinnän tavoite jäi sille itsellekin hieman epäselväksi.

Hallituksen ensimmäisistä tiedotustilaisuuksista jäi vaikutelma, että koko ministeririvistölle oli tärkeintä vain tulla näytille ja nähdyksi kameran edessä. Pääministeri avasi usein tiedotustilaisuudet omalla puheenvuorollaan ja sen jälkeen kukin ministeri vuorollaan toisti jokseenkin saman, jopa käyttäen sanoja ”kuten pääministeri juuri sanoi…”. Tavoite jäi hämäräksi ja muiden puhujien lisäarvo vähäiseksi.

Kun siirryttiin poikkeuskeinojen käyttöön epidemian leviämisen hillitsemiseksi, jäi suorana televisioidusta tiedotustilaisuudesta puolestaan vaikutelma, että tavoite oli kertoa ennen kaikkea kaikkien poikkeustilanteeseen liittyvien lakipykälien numerot ja lakitekstin täsmälliset kohdat. Tieto oli varmasti tärkeä juridiikan asiantuntijoille, mutta ei ehkä koko kansalle. Viestintä oli aika lailla vain numeroiden ja pykälien sarjatulta, jossa kuulijan tehtäväksi jäi korkeintaan merkityksettömien numeroitujen hylsyjen kerääminen.

Oppi: mieti etukäteen, mikä on viestisi tavoite ja mitä haluat viestintäsi avulla saavuttaa ja saada aikaiseksi.

Viestinnässä selkeys on valttia

Ihmisaivot rakastavat selkeyttä. Jos viestintä ei ole selkeää eikä anna vastauksia, keksimme ne helposti itse, jotta olomme rauhoittuisi. Haluatko siis viestijänä olla selkeä vai antaa yleisön arvata mitä kryptisten sanojesi ja lauseittesi taakse kätkeytyy?

Eräässä TV-haastattelussa toimittaja Makkonen yritti selvittää ministeri Pekoselta, miksi Suomen osallistuminen EU:n suojavarusteiden yhteishankintaan myöhästyi. Toimittaja kysyi Pekoselta: ”Kuka sanoi teille ja mitä, kun sanoitte, että tilanne on hyvä, vaikka ei ollut?”

Ministerin vastaus oli suorastaan verbaalisesti akrobaattinen: ” ”Niin, sitä juuri pitää nyt selvittää, että kuka sanoi minulle ja mitä, että sain sellaisen käsityksen, minkä sanoin käsityksenäni.”

Toisinaan viestinnässä ollaan jopa niin varovaisia, että loppujen lopuksi ei sanota juuri mitään – tai ainakaan sellaista, mikä selkeyttäisi viestin vastaanottajan käsitystä asiasta. Se, mitä kysytään, jää kovin usein vaille vastausta. Epäselvä viestintä ei edistä viestinnän tavoitteiden saavuttamista eikä pitemmän päälle myöskään viestijän luotettavuutta.

Hyvänä esimerkkinä selkeästä ulosannista minuun on tehnyt vaikutuksen HUSin infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen. Hän on esiintynyt rauhallisesti ja vastannut vaikeisiinkin kysymyksiin pohtien ja perustellen ihailtavan ymmärrettävästi. Hän ei myöskään pelkää sanomasta, että ei tiedä tai tiedeyhteisö ei tiedä. Ihmettelenkin, miksi niin moni pelkää sanoa, että ei tiedä, vaikka jo aikoinaan kreikkalainen filosofi Sokrates sanoi, että ”Viisautta on tietää, että ei tiedä”. Koronaepidemian alussa oli paljon sellaisia seikkoja, joista kenelläkään ei yksinkertaisesti ollut tietoa.  Varmaa oli vain se, että SARS-CoV-2-virus oli ihmiselle tuntematon uhka.

Oppi: pyri viestinnässä selkeyteen, erityisesti niissä kohdissa, jotka ovat viestinnän tavoitteellesi keskeisiä.

Toisto

Toisto on retorinen tehokeino, joka toimii. Esimerkkejä on useita. Muun muassa Martin Luther Kingin kuuluisassa I have a dream -puheessa sanat “I have a dream” toistettiin moneen kertaan. Toiston voimaa on ainakin osittain hyödynnetty – ehkä jopa tietoisesti – myös hallituksen koronaviestinnässä. Ainakin sanat ”hybridistrategia” ja ”testaa, jäljitä, eristä, hoida” ovat toistuneet niiden keksimisen jälkeen varsin useasti. Voidaan toki kysyä, ovatko nämä juuri ne yleisölle tärkeät sanat, joita on syytä toistaa. Oikeat käsien pesu, turvaetäisyydet ja oikeaoppinen yskiminen esimerkiksi hihaan sijaan tarvitsisivat enemmänkin toiston voimaa. Siinä on muistettavia asioita juuri maagiset kolme kappaletta, mikä on sopiva määrä aivoillemme. Ennen mahdollisen rokotteen keksimistä näiden kolmen keinon toistaminen ja automatisoituminen käyttäytymiseemme mahdollisimman monen kohdalla on yksi parhaista aseista epidemian taltuttamisessa.

Oppi: Hyödynnä toistoa tehokeinona, mutta tee se harkitusti ja suunnitellusti.

Tunnetta kehiin

Tuntuuko siltä, että viestintä ei joskus oikein kolahda tai niin sanotusti nappaa? Se voi johtua siitä, että viestinnässä ei ole mukana tunnetta. Viesti kyllä saapuu aivojemme kognitiiviseen käsittelyyn, mutta koska siellä on usein aika ruuhkaista, viestejä myös poistetaan sieltä päänsisäinen selkeytemme säilyttämiseksi. Sen sijaan viesti, jossa on mukana tunnetta, löytää varmemmin itselleen pysäköintipaikan aivojemme sisempien kerrosten kestomuistin pysäköintialueelta.

Erityisesti jos viestillä halutaan vedota ihmisiin, kuten koronaohjeiden ja suositusten kohdalla vapaassa Suomessa on paljon täytynyt tehdä, kannattaa vetoomuksissa ja suosituksissa hyödyntää tunnevaikutuksen hyvää kykyä jäädä mieleen. Mielestäni vahvaa tunne-elementtiä ei ole kovin paljon koronaviestinnässä käytetty. Tiedottamisen tehtävä on toki usein pääasiassa faktojen ja asioiden tiedottaminen, mutta ilman tunnetta, retorisia keinoja ja mielikuvia se voi jäädä vaikutuksiltaan suhteellisen hyödyttömäksi.

Oppi: kun viesti saa aikaan tunnekokemuksia, se jää paremmin mieleen.

Harjoittele, harjoittele, harjoittele

Viestintätaidot ovat tärkeitä opittavia taitoja, joita oppii tekemällä. Myös viestinnästä puhuttaessa harjoitus tekee mestarin. Siksi kannattaa harjoitella ennen esitystä eikä esityksen aikana. On helppo selittää, että harjoittelulle ei ole aikaa, mutta jos viestintäsi ei toimi, syy on usein puutteellinen harjoittelu ja riittämätön valmistautuminen. Viestintää, joka ei kosketa eikä hetkauta, ja josta ei jää mitään mieleen, on ympärillämme enemmän kuin tarpeeksi, joten kun sinä viestit, tee se tavoitteellisesti ja niin, että erottuu edukseen. Näin työsi ei valu hukkaan.

Oppi: valmistaudu kunnolla ja harjoittele. Harjoittelu on yhtä tärkeää kuin viestinnän suunnittelu tai sen varsinainen tekeminenkin.

Juha Jokinen

It's only fair to share...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *