Ammattikeittiöt seuraavat aikaansa

Ammattikeittiö
Ammattikeittiöt seuraavat aikaansa

Ammattikeittiöosaajat ry:n kevätseminaari kokosi Seinäjoelle 18.-19.4.2018 runsaslukuisen yleisön kuuntelemaan puheenvuoroja ajankohtaisista ja mielenkiintoisista aiheista. Ammattikeittiöt elävät vahvasti ajassa. Eri kanavien tuutatessa taukoamatta uutta tietoa kilpailemaan aistiemme ajasta ja ymmärryksestämme, on välillä hyvä päästä vaihtamaan ajatuksia kollegoiden kanssa ihan kasvotusten. Oikeita, aitoja kohtaamisia ei voi naamakirjalla korvata.

Seminaarin aluksi Seinäjoen kaupungin ruokapalvelujohtaja Elli Åback kertoi, kuinka selväkin viesti voidaan tahallaan tai tahattomasti vääntää ja tulkita monella tavalla. Pelkkä maidon rasvaprosenttikin voi toimia viestintävyöryn innoittajana. Asiallisen viestijän tuleekin olla kuin hyväkuntoinen viestijuoksija, joka johdonmukaisuudellaan ja toistojen avulla selviää voittajaksi. Ruoasta ja ravitsemuksesta tuntuu jokaisella olevan sanottavaa ja mikäpäs siinä. On hyvä, että ruoka kiinnostaa ja siitä keskustellaan.

Oppia voi monin tavoin

Seuraava esitys kertoi konkreettisia ideoita hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi kouluissa. Suomen kehuttu koulutusjärjestelmä ja ainutlaatuinen kouluruokailu tunnetaan ulkomaita myöten. Se ei silti tarkoita, etteikö meilläkin olisi kehitettävää maailman muuttuessa ympärillämme. Täysin uusien tapojen ja keinojen kokeilu voi auttaa löytämään todellisia helmiä asioiden tekemiseksi uudella tavalla.

Kun potenssilaskujen opettelu ja sukkulaviesti yhdistetään, niin uskoisin, että sen lisäksi, että tämä on lapsista hauskaa, se saa jopa aivotutkijat hykertelemään tyytyväisinä. En olisi yllättynyt, jos tiede joku päivä todistaisi potenssilaskusukkulaviestin (siinäpä Googlelle uusi hakusana) hyödyllisyyden oppimiselle. Liikunta edistää taatusti oppimista.

Ruokatuotantomenetelmät ja niiden monet kasvot

Viiden eri kaupungin ruokapalveluammattilaisista koostuvaa paneelikeskustelua alustettiin esittelemällä ammattikeittiöiden ruokatuotantomenetelmät. Allekirjoittanut (Juha Jokinen, Defose Oy) sai kunnian vastata esityksensä jälkeen myös asiantuntijapaneelin moderoinnista.

Ei oikeaa tai väärää vaan erilaisia sovelluksia erilaisiin tarpeisiin

Paneelikeskustelussa ilmeni, että ammattikeittiöissä on päädytty ja toteutettu useita erilaisia ratkaisuja tuhatpäisten asiakasryhmien vatsojen täyttämiseksi. Kahta täysin identtistä toimintatapaa ei ollut. Monissa keittiöissä oli käytössä rinnakkain useita eri tuotantomenetelmiä. Yleisimmät syyt suurten toimintatapamuutosten käynnistymiselle eri kohteissa olivat raha, tehokkuusvaatimukset tai yksinkertaisesti se, että kiinteistöt olivat hajoamassa käsiin. On tietenkin hieman huolestuttavaa, jos hyvän ruoan tekeminen alkaa kiinnostaa vasta, kun taloja kaatuu ja hapertuu käsiin.

Keskustelu oli virkeää ja avointa tuoden esiin erilaisia näkökantoja ja mielipiteitä. Keskustelu innosti myös yleisön esittämään aktiivisesti kysymyksiä. Mikään muu tuskin olisikaan voinut lopettaa aktiivista keskustelua kuin lounas – ruoka suussa nimittäin ei saa puhua. Tasaista puheensorinaa kyllä riitti jokaisen haarukallisen väliin. Moni mielenkiintoinen näkökulma jäi vielä käsittelemättä vajaan tunnin pituisessa paneelikeskustelussa. Ajatusten vaihto jatkuneekin tulevissa tilaisuuksissa, koska vielä ei päästy edes loppusuoralle. Maali on siellä jossain – tulevaisuudessa.

Koska ammattikeittiöt ovat erilaisia, eikä ole olemassa vain yhtä oikeaa tai väärää ratkaisua vaan lukuisa joukko erilaisia toteutus- ja toimintatapoja, on vain hyväksi omalle ajattelulle, että tulee tietoiseksi erilaisista vaihtoehdoista. Näistä voi sitten kukin poimia itselleen, arvoilleen ja tavoitteilleen sopivimmat toteutusideat. Miksi pitäisi rakentaa koko pyörää alusta asti uudelleen joka kerta, jos joku on pumpannut renkaisiin ilmaa, jotta alkumetrit rullaisivat kevyesti?

Kasvisruoka on trendi

Elintarviketalouden aiheuttamasta ympäristörasituksesta ja kasvisruoan terveellisyydestä käytävä vilkas keskustelu oli osaltaan varmistanut, että kasvisruoasta puhuttiin myös Seinäjoella järjestetyssä seminaarissa. Liian tutuiksi tulleet herne-maissi-paprika, lanttu-rusinasalaatti, porkkanaraaste tai kasviskiusaus eivät enää riitä eikä niiden pidäkään riittää. Näyttävä esillepano ja erillään olevat kasviskomponentit houkuttelevat varmasti uusia tykkääjiä kasvisruoan pariin. Jo pienetkin lapset voidaan tutustuttaa kasviksiin erilaisin leikin, pelaamisen, tiedon ja mielenkiiintoisen tekemisen keinoin. On myös huomioitava, että kaikki maksaa – kasviksetkin. Julkisilla ammattikeittiöillä on käytössään varsin niukasti rahaa elintarvikeraaka-aineisiin. Olisiko asialle jotain tehtävissä? Vai pitäisikö sanoa, että asiallehan pitäisi tehdä jotain.

Sika vai sirkka? Herkku vai ällötys?

Foodwestin Emmi Penttilä kertoi tuoreita tutkimustuloksia siitä, mitä kuluttajat haluavat. Muutokset tapahtuvat usein hitaammin käytännössä kuin otsikoissa. Ilmiöt ovat kuitenkin olemassa. Ainakin silloin tällöin lihan sijaan kasvisruoan valitsevien fleksaajien määrä lisääntyy. Heidän osuus kuluttajista on noin 10 %. Kuitenkin 84 % kuluttajista on sekasyöjiä ja syö edelleen myös lihaa (Lähde: Hyönteisruokatutkimus 2018).

Hyönteisruoastakin puhuttiin. Sikatila vai sirkkatila – kas siinäpä kysymys. Suomalaiset ovat varsin ennakkoluulottomia ja kiinnostuneita hyönteisruoasta. 37 % suhtautuu hyönteisten käyttöön ruoassa positiivisesti, kun negatiivisesti suhtautuvien osuus on 32 % (Hyönteisruokatutkimus 2018). Monissa muissa länsimaissa ollaan paljon ennakkoluuloisempia. Toki myös meidän sisukansalaisten joukossa on sellaisia, joita hyönteiset ruokana jopa ällöttävät.

Ton-ton-ruokavaliot edelleen pinnalla

”Ei sitä eikä tätä, eikä varsinkaan tuota” sisältävät elintarvikkeet eli erilaiset ”free from-” tai ton-ton-ruoat ja -ruokavaliot ovat Foodwestin mukaan suosittuja Isossa-Britanniassa. Aikaisempi blogikirjoitukseni erilaisista tutuista ja tuntemattomista ton-ton-ruokavalioilmiöistä löytää tästä linkistä tarpeetomasti rajoitettu ruokavalio voi viedä syömisestä nautinnon.

Älä lannistu – sinä pystyt siihen!

Ensimmäisen seminaaripäivän päätti kuuron muusikon ja yrittäjän Marko Vuoriheimon upea tarina hänen omasta periksiantamattomuudestaan. Siinä oli meille kaikille paljon opittavaa. Toivottavasti ensi kerralla laskemme ensin kymmeneen ennen kuin tyrmäämme toisen ajatuksen tai idean vain siksi, että se ei sovi omiin käsityksiimme tai maailmankuvaamme. Markon esimerkki myös muistutti meitä siitä, että vaikeuksia on monenlaisia – suurempia ja pienempiä. Esityksen jälkeen moni varmasti siirsi ainakin osan pieniksi vaikeuksiksi kokemistaan asioista kokonaan pois vaikeuksien koristaan. Kun asioita asettaa oikeisiin mittasuhteisiin, niin moni pieni vaikeus ei oikeasti osoittaudu edes matalaksi hidastetöyssyksi elämän maantiellämme.

Marko avasi ajatteluaan ja jakoi seminaariyleisölle myös omia vinkkejään, jotka ainakin hänen kohdallaan olivat todistettavasti toimineet paremmin kuin hyvin:

– verkostoidu
– epäonnistumiset vahvistavat
– jokaisen on muistettava ottaa vastuu omasta elämästään
– kun antaa toiselle mahdollisuuden, niin saa itsekin mahdollisuuden

”Meidän on opittava, että voimme oppia”

Marko on myös todistanut itselleen ja muille, että jos haluaa jotain oikeasti ja todella kovasti, niin tekemällä töitä sen eteen, sen voi saavuttaa. Samasta aihepiiristä on kirjoitettu useita kuuluisia myyntimenestyskirjoja. Tieteellinen tutkimuskin todistaa samaa. Saamme syntyessämme toki tietyt ”eväät” perintötekijöinä, mutta se ei rajaa mahdollisuuksiamme läheskään niin paljon kuin itse luulemme. Meidän on opittava uskomaan, että monen asian voi oppia, jos on valmis tekemään työtä sen eteen. Elämä on meille kaikille paljon suurempi mahdollisuus kuin usein osaamme ajatella. ”Meidän on opittava, että voimme oppia.”

Sote – soppa sekin!

Kun ensimmäistä seminaaripäivää seurannut kulttuurilla kuorrutettu maukas illallinen oli nautittu ja nukuttu järjestykseen aivoissamme sijaitseviin muistojen salaisiin sopukoihin, palattiin toisen seminaaripäivän aluksi arkisiin asioihin. Joku ehkä jo ehtikin ihmetellä, että eikö se kaikkien otsikoiden äiti, suurin ja kauhein…hups…tulikohan tuohon näppäilyvirhe? No, n- ja h-kirjaimet ovat lähellä toisinaan sekä ulkonäöltään että myös qwerty-näppäimistöllä, joten ”hyväksyttäneen”…”hyväksytty”.

Siis totta kai Seinäjoellakin käsiteltiin asiaa, joka on kaikkien huulilla. Meille aamupalan jälkeen tarjoiltiin siis aamuSOTE Vaasan kaupungin tukipalvelujen yhtiöittämismallin muodossa. Sote-soppaa maisteltiin vielä toisenkin esityksen verran. Ilmeni, että moni oli jo ottanut, jos ei ratkaisevia, niin ainakin ratkaisunkaltaisia askelia sote-uudistukseen valmistautumisessaan. Osa ei ole tehnyt vielä mitään. Kesäkuu Arkadianmäellä –näytelmän ensi iltaa odotellaan jännityksellä koko valtakunnassa.

Henkilötietosuoja (GDPR)

Kun vielä seuraavaksi puhuttiin henkilötietosuoja-asioista, niin voidaan todeta, että lounas oli taas sijoitettu oikeaan kohtaan. Tällä en tarkoita sitä, että edelliset asiat olisivat tylsiä tai vähämerkityksellisiä, vaan pikemminkin sitä, että tärkeät asiat vaativat vireyttä ja energiaa ja sitähän saa nimenomaan ruoasta.

Ihminen puhuu koko kehollaan

Toisen seminaarin iltapäivä olikin sitten esiintymistaitojen valmentaja ja teatteritaiteen maisteri Sari Havaksen vetämä eloisa eräänlainen aivojen ja kehon jumppatuokio. Jälleen kerran huomasimme, kuinka paljon kehomme puhuu ilman suuta unohtamatta tietenkään sitä, että sanoilla ja äänelläkin on merkityksensä.

Elämä on täynnä vuorovaikutusta ja viestintää. Kasvoton ja nimetön somehahmo, digitaalinen muka-kaveri on jotain ihan muuta kuin ihminen, joka kuuntelee, keskustelee ja reagoi muutenkin kuin osoittamalla peukalollaan vain ylös- tai alaspäin. Peukuttamistakin harjoittelimme ihan oikeilla peukaloilla ilman älypuhelimia. Se ei ollut enää välttämättä helppoa. Pitäisikö huolestua? Onko digipeukku jo ehtinyt pätkiä aivojemme hermoimpulsseja välittäviä aksoneita niin ratkaisevasti, että osaamme peukuttaa enää ainoastaan peukalokuvakkeen avulla? Onneksi ei sentään peruuttamattomasti, sillä aivot on plastinen elin. Aivot muovautuvat uudelleen. Jos peukalo, siis se todellinen sormi, ei enää oikeasti tahdo nousta pystyyn, niin sen voi opetella uudelleen. Muistakaa kuitenkin, että jos harjoittelette tien varressa, niin älkää ihmetelkö, jos joku pysähtyy ja kysyy, että ”Seinäjoelleko sitä ollaan kyytiä vailla?”.

Sokerit pohjalla

Seminaaripäivän kattaus oli monipuolinen ja ajankohtainen. Kannatti käydä Seinäjoella. Mietin aina, kuinka tekstit voisi päättää siten, että voisin jakaa vielä jotain pientä kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää niille, jotka ovat lukeneet tekstin loppuun. Eikö heille kuuluisikin joku palkinto – sokerit pohjalla, kuten sanotaan?

Tällä kertaa haluaisin muistuttaa kaikkia ruokapalveluammattilaisia, siis teitä, jotka siellä arjessa ahertaessanne ehkä ajoittaisen kiireenkin uhatessa tehdä tekemisestänne pelkkää porkkanaraastetta, ponnistelette tuottaaksenne erinomaisia ruokapalveluja. Muistakaa, että tarjoamanne ateria on enemmän kuin vain yksi ateria. Se on viesti teiltä asiakkaallenne – joka kerta.

Juha Jokinen

It's only fair to share...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin
Share on Google+
Google+

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *