Kun kohtaat tilanteen, joka vaatisi toimenpiteitä ja toimintaa, niin tartutko toimeen ja otat härkää sarvista vai hivuttaudutko vähin äänin pois tilanteesta toivoen, että se kuuluisa ”joku muu” tai aika hoitaa tehtävän pois päiväjärjestyksestä?
Tartutko toimeen…
Jotkut ihmiset ovat luonteeltaan sellaisia, että he tarttuvat toimeen, vaikka joskus se tuntuukin siltä kuin nousisi sähköttömällä polkupyörällä jyrkkää ylämäkeä liian suurella vaihteella.
Jos tehtävä vaatii toimenpiteitä, he eivät jää pähkäilemään, kuuluuko tämä hänen tehtäviinsä tai mitä hän itse siitä hyötyy.
…vai annatko olla?
Toiset meistä ajattelevat, että toimeen ryhtymisen starttinappula on sen verran pahasti härän sarvien takana, että on parempi, että jättää tehtävä muiden hoidettavaksi. Etenkin, jos kukaan ei näe, niin kiusaus sulkea silmänsä, tekeytyä näkemättömäksi ja näkymättömäksi ja hivuttautua hiljaa takavasemmalle pois paikalta voi näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona. Kyllä sen joku hoitaa sitten joskus on vähintään harras toive.
Valtaosa ihmisistä asettuu edellä kuvattujen ehdottomien ääripäiden välille. Toisinaan olemme energisiä ja aloitteellisia. Toisinaan taas joko takki on niin tyhjä tai akuistamme virta niin vähissä, että kaikki vähänkään ylimääräinen ei pääse työjonoomme. Ei synny edes värinää.
Mitä kuuluu toimenkuvaan?
Aina päätös toimeen tarttumisesta ei riipu yksinomaan omasta halustamme. Saattaa olla, että esimerkiksi organisaatiomme joustamattomat ja tarkat tehtävärajaukset, määrittelevät liikkumavaramme. Silloin voi olla parempi pysyä tontillaan kuin lähteä sooloilemaan.
Kukahan tuokin luulee olevansa?
Meidän ihmisten joukosta löytyy myös niitä, jotka keskittyvät pohtimaan, mikä on kaiken toisen tekemän ylimääräisen tai vapaaehtoisen tekemisen takana oleva juurisyy. Joskus heillä tämä pohdinta pitää heidät niin kiireisenä, että heidän omat varsinaiset tehtävänsä jäävät tekemättä. Tulee kiire.
Esimerkiksi yhteiseksi hyväksi ahertaja voidaan leimata pyrkyriksi, sooloilijaksi tai vaikkapa pomon mielistelijäksi. Arvostelijoiden mielestä hän vähintäänkin pitää itseään muita parempana ja haluaa pahaa muille, koska heidän mielestään ei pidä tehdä enempää kuin on pakko.
Vaali kykyäsi ja haluasi toimia
Toivokaamme kuitenkin, että olivatpa syyt tehtävien tekemättä jättämiseemme mitkä hyvänsä, niin pohtisimme aina toimintaamme myös tilanteen ja olosuhteiden mukaan. Näin teki myös USA:n rannikkovartioston komentaja amiraali Thad Allen, kun hurrikaani Katarina silpoi ja hävitti ihmisten koteja kuin korttitaloja Yhdysvaltojen New Orleansissa elokuussa 2005.
“If not you, who?” – “If not now, when?”
Thad Allen kysyi itseltään: ”If not you, who?” (”Jos et sinä, niin kuka?”) Thad Allen ajatteli, että nyt on toimittava nopeammin kuin mihin virallinen pelastuskoneisto pystyy. Niinpä hän laittoi pelastusoperaatioita käyntiin ja teki päätöksiä, joita piti tehdä, koska hän kysyi itseltään myös toisen painavan kysymyksen: ”If not now, when?” (”jos ei nyt, niin milloin?”). Joskus aikaikkuna reagoinnille ja toimenpiteille on auki vain tietyn aikaa. Voi olla, että jos ei tee nyt, niin myöhemmin ei enää edes voi tehdä.
Asioita ja tehtäviä on suuria ja pieniä, mutta vaikka kysymyksessä olisi vain roskan nostaminen lattialta tai salaattilautaselta pudonneen punajuurikuution pyyhkimen pois tuolilta ennen kuin joku istuu sen päälle vaaleissa housuissa, on ihan hyvä kysyä itseltään ”It not you, who?” ja ”If not now, when?”
Juha Jokinen