Kaksituhatta kaksikymmentä, Kiina, kevät, kesä, korona, kaverien kaipuu, kotikonttori, koulut kiinni. Olen kuullut joskus mainittavan, että suomen kieli kuulostaa ulkomaalaisten mielestä kovalta. Tämä pitänee paikkansa ainakin se suomen kieli, mitä tänä keväänä 2020 on saanut kuunnella. Tuntuu kuin koronaepidemia olisi tehnyt k-kirjaimesta kielemme yleisimmän kirjaimen. Niin ja jos omat k:t eivät riitä, niin C-kirjaimella alkava Covid-19 -niminen hengitystiesairaus lausutaan sekin k:lla eli ”kovid”.
Kaukainen Kiinasta lähtenyt epidemia lasketteli nopeasti rinteitä pitkin myös Suomeen ja vaikutti arkeemme ja turvallisuuteemme. Meille suositeltiin yksinoloa neljän seinän sisällä ja suu supussa, koska aerosoleja vapautuu suustamme ympäristöön jo puhuessamme, laulamisesta puhumattakaan. Ja mitä laulamiseen tulee, niin Suomi tunnetaan heavy-musiikista, joten kaipa täällä myös lauletaan aika hevisti – monttu auki, kovaa ja korkealta.
Joidenkin ulkomaalaisten käsitysten mukaan me suomalaiset olemme kuin luonnostamme sopivaa koronakansaa, koska olemme tavallisestikin yksin ja hiljaa. Mutta ei – kyllä me sittenkin tykkäämme olla toisten ihmisten kanssa ja puhua muillekin kuin seinille. Ruotsi se on koronakansaa. Niiden jääkiekkojoukkuekin on nimeltään Tre Koronor.
Mutta hei – me selvisimme alkuhässäkästä ja ensimmäisestä aallosta kokonaisuutena hyvin. Me teimme se yhdessä. Välillä toki kompuroimme, vaikka emme olleet edes pienessä maskissa, koska maskeja meillä ei sitten aluksi ollutkaan riittävästi.
Vaikka eivät kaikki, niin ainakin moni oppi nopeasti ja tehokkaasti noudattamaan kolmea kovaa koronan leviämistä ehkäisevää ohjetta eli riittävän hyvää käsihygieniaa, fyysistä etäisyyttä toisiin ihmisiin ja oikeaoppista yskimistä esimerkiksi hihaan, jos hihat eivät vielä näissä poikkeusoloissa ole palaneet.
Vaikka koulut suljettiin, niin siitäkin me selvisimme. Koulu tuli kotiin. Kotihan alkaa samalla kirjaimella eli tämänkeväisellä k:lla. Kouluruokakin alkoi monille tulla kotiin. Ei siitä niin vaan eroon pääse ja tämän koettelemuksen jälkeen yhä harvempi edes haluaisikaan. Kouluruoka on vaan niin paras juttu. Ei mitään maksalaatikkoa tai kanaviillokkia vaan maukkaita täytettyjä kesädilloja ja muita herkkuja valmiina nautittaviksi.
Koska kamppailu koronaa vastaan on vielä kesken ja siitä voi tulla monieräinen, niin nyt meidän on sopeuduttava elämään sen kanssa ja toivoa, että tieteelliset kykymme keksivät meille rokotteen. Ja kyllähän ne keksivät, jos se nyt ylipäänsä on mahdollista.
Nyt teemme vain kukin osamme, huolehdimme itsestämme ja toisistamme ja pistämme koronalle kovan kovaa vastaan.
Aurinkoista kesää ja terveyttä kaikille!
Juha Jokinen