Onko meillä riittävästi aikaa kiemurrella?
Erityisesti lomien jälkeen voi joskus tuntua, että mieli vielä kiemurtelee ja panee vastaan, kun mielen kellotaajuus pitäisi jo saada veivattua työmoodiin – moodiin, jota usein leimaa ennätysvauhdilla eteneminen. Olisiko tälle vaihtoehtoa? Entäpä jos kiemurtelisikin hetken myös tekemisen lomassa, katselisi välillä ympärilleen eikä syöksyisikään suoraan eteenpäin?
Jotkut meistä ovat suoran toiminnan työkoneita. Kun päätös on tehty, niin maalia kohti edetään sata lasissa sivuille vilkuilematta. Edetään siis kuin jousipyssyllä maksimijännityksellä ammuttu nuoli. Kun maaliin on päästy, niin jousi viritetään uudelleen ja seuraava nuoli laitetaan matkaan. Tätä työskentelytapaa voisi kuvata suoralla nuolella, joka osoittaa kovalla kulmakertoimella eteenpäin.
Kiemurtele, katsele ympärillesi ja korjaa hedelmät.
Toinen tapa työskennellä voisi olla hieman kiemurtelevampi. Siinä edettäisiin toki hieman hitaammin, mutta samalla ehdittäisiin hiukan vilkuilla sivuille työtehtävän aikana. Se voisi auttaa havaitsemaan toimintaympäristöstä pieniä muutoksia tai hiljaisia signaaleja jo työtä tehdessä. Tätä työskentelytapaa voisi kuvata kiemurtelevalla nuolella, jossa välillä ”vilkuillaan” sivuille, mutta kuitenkin mennään koko ajan eteenpäin.
Etenemisvauhdin hidastaminen kasvattaa mahdollisuuksia havaita muutoksia toimintaympäristössä ja reagoida niihin. Se antaa myös mielelle lisää aikaa pohtia, olisiko työprojektiin paikallaan tehdä joitain muutoksia, jotka voisivat johtaa parempaan lopputulokseen.
Ruotsalaiset taitavat osata kiemurrella – ainakin ennen päätöksentekoa. He diskuteeraavat niin, että välillä tuntuu, että itse työn tekeminen ei meinaa millään alkaa. Muistavatkohan hekään kuitenkaan kiemurrella enää työtä tehdessä?
Kiemurtelu tekemisen aikana pitää toki olla maltillista ja pysyä maaliin osoittavat nuolen läheisyydessä, jotta työprojektin koko ja aika ei kasva liikaa tai työn valmistuminen kohtuuttomasti hidastu. Dynaaminen kiemurtelu ei ole tarpeetonta hidastelua tai päättämättömyyttä. Asetetut aikataulut ja työn tavoitteet pitää olla kirkkaina mielessä myös kiemurrellessa.
Kiemurtelu antaa lisää aikaa ja tilaa ajattelulle. Se voi myös lisätä innostusta ja työn mielekkyyttä. Ihmiset eivät ole robotteja vaan parhaimmillaan osaavia oman työnsä asiantuntijoita.
Työryhmälle tai työntekijälle ulkopuolelta annettu aikataulu ei saa olla niin tiukka, että siinä ei ole lainkaan tilaa kiemurrella. Johdon tehtävä on varmistaa, että kiemurtelulle on varattu aikaa. Itse työn tekijöiden kanssa voi sopia, että he saavat käyttää tämän parhaaksi katsomallaan tavalla.
Kuvatuista työtavoista kumpikaan ei ole mielestäni oikein tai väärin. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että toisinaan kiemurtelu on paikallaan. Ainakin silloin pitäisi havahtua, jos huomaa, että ei koskaan kiemurtele, tuumaile ja katsele ympärilleen. Kiemurtelu ei estä osumasta maaliin. Osuma voi tapahtua hieman myöhemmin, mutta keskemmälle tavoitetaulua.
Juha Jokinen
