Hiljattain eräät vantaalaiset opiskelijat äityivät moittimaan kouluruokaa varsin voimakkain kuvauksin. Kanavaksi valittiin sosiaalinen media, josta asia nousi uutiseksi ainakin niin paikallis- kuin iltapäivälehtiinkin (Ilta-Sanomat 9.9.2020). Oppilaiden kertoman mukaan lihassa on luita ja jänteitä, liha on raakaa, perunat ovat toisinaan pikimustia, pasta lilluu keitinvedessään ja salaatissa on jopa multaa. Kuulostaa aika hurjalta. Voidaan kysyä riittääkö rahaa kouluruokaan vai missä on vika, jos kouluruokaa kuvataan näin heikkotasoiseksi.
Kouluruoka-annos maksaa pääkaupunkiseudun kaupungeissa kahden euron molemmin puolin. Valtakunnan tasolla eri kuntien ja kaupunkien välillä voi hinnoissa olla huomattaviakin eroja. Tähän vaikuttaa muun muassa se, mitä kustannuseriä hintoihin sisältyy.
Parasta olisi nopea reklamaatio ja nopea vastaus
Olipa hinta mikä hyvänsä, niin huono ruokakokemus on joka tapauksessa aina asiakkaalle aito, eikä sen asiakkaan tunteen kieltäminen kannata. Kun tuote ei vastaa odotuksia tai se tuntuu suorastaan kelvottomalta, olisi tärkeää, että asiaan puututtaisiin heti, kun asiakas havaitsee laatuongelman. Jälkeenpäin asian selvittäminen on aina hankalampaa, kun reklamaation syytä eli ruokaakaan ei ole enää todisteena ainakaan pakastettua omavalvontanäytettä enempää.
Suomessa elintarvikeketjun toimitukset ammattikeittiöihin toimivat hyvin. Keittiöiden omavalvonta puolestaan huolehtii siitä, että ruokaa on vähintäänkin turvallista syödä. Toki virheitä voi tapahtua ketjun eri vaiheissa, mutta usein nämä havaitaan jo ennen kuin ruokaa tarjotaan asiakkaille.
Asiakas voi toki olla sitä mieltä, että liha on raakaa, mutta jos keittiö ei edes käsittele raakaa lihaa, vaan se tulee keittiöön teollisuudelta kypsänä, niin on aika pieni todennäköisyys sille, että liha olisi raakaa.
Monesti myös salaatit tulevat keittiöön teollisuuden valmiiksi käsitteleminä – pestyinä ja pilkottuina. Multaisia kasviksia ei keittiöissä enää juurikaan käsitellä.
Onko kaksi euroa riittävästi?
Kustannuksiltaan noin kahden euron kouluruoasta voi ja saakin olla montaa mieltä. Kaksi euroa ei ole paljon, jos miettii mitä sillä esimerkiksi kaupasta saa. Kouluravintolassa sillä saa lämpimän ja terveellisen lounaan, salaattia, leivän, levitteen ja juoman. Se on aika paljon kahdella eurolla.
Huono kokki voi pilata hyvän raaka-aineen, mutta hyvänkään kokin on vaikea tehdä heikkolaatuisista raaka-aineista erinomaista ruokaa. Siksi meidän on huolehdittava siitä, että raaka-ainekustannuksissa säästäminen ei johda kohtuuttoman heikkolaatuisiin raaka-aineisiin.
On tärkeää, että kouluruoasta puhutaan avoimesti ja rehellisesti. Muutoin arvokas ja ainutlaatuinen monikymmenvuotinen kouluruokailuperinteemme unohtuu kokonaan niiden päätöksentekopöytien esityslistoilta, joissa rahaa jaetaan koronan kurittamille kuntatalouksille.
Juha Jokinen