SARS-CoV-2-koronaviruksen aiheuttama epidemia heitti meidät suuren tuntemattoman eteen. Se muutti aikaisemmin ehkä vain ajoittain epävarmalta tuntuneen toimintaympäristömme aidosti epävarmaksi. Vaikka löytyy niitäkin, joilla on omasta mielestään aina tarjota paras ratkaisu ja tieto kaikkeen mahdolliseen, niin koronaviruksen kohdalla moni aitoa ja laajaa luottamusta nauttiva taho on myöntänyt, että koronaviruksen kohdalla varmoja vastauksia on tällä hetkellä vielä vähän. Niihin tahoihin, joiden suusta pulpahtaa varma, helppo ja nopea ratkaisu kaikkien koronan aiheuttamien haasteiden selättämiseksi, kannattaa suhtautua kuin bingokoneisiin ja antaa heidän pyöritellä satunnaispallojaan kaikessa rauhassa vaikkapa siellä kuuluisalla hiekkalaatikolla.
Kaikkea ei saa valmiina
Samaan aikaan, kun luotettavuutensa osoittaneita asiantuntijoita tulee kuunnella, ei kannata väheksyä myöskään omaa osaamistaan. Kun hallitus ilmoitti koulujen asteittaisesta avautumisesta ja oppilaiden paluusta kouluihin ja lähiopetukseen, nousi opetuspuolen taholta vaatimuksia tarkoista ohjeista, kuinka tämä toteutetaan käytännössä. Ainakin osa koki, että hallitus ajaa heidät mahdottomaan tilanteeseen, jossa ennen kaikkea yläkoulussa aineopetuksen järjestäminen turvallisesti on mahdotonta kaikkien hallituksen antamien tavoitteiden mukaisesti.
Koulujen avaaminen hallitusti ei ole helppoa. Varmasti myös lisäohjeistusta on luvassa hallituksen taholta. Koulujen ruokapalveluista vastaaville tulee ratkaistavaksi kouluruokailun järjestäminen turvallisesti myös vallitsevissa poikkeusolosuhteissa matkalla kohti uutta normaalia.
Paras osaaminen on paikan päällä, ei Säätytalolla
Koska kaiken kattavaa viisasten kiveä ei löydy hallituksesta, kehotan kaikkia ottamaan avuksi myös oman osaamisensa ja kokemuksensa. Se on tämän blogikirjoituksen pointti. Te, kouluruokailupalvelujen tuottajat ja toteuttajat, olette oman toimintanne käytännön järjestelyjen parhaita asiantuntijoita. Te tiedätte, kuinka teidän kouluissanne voidaan ruokailla turvallisesti myös koronaepidemian aikana. Valtioneuvoston kokoustiloista on pitkä matka koulujen keittiöihin ympäri Suomea.
Osa lean-ajattelua: tietoa on siellä, missä työtä tehdään
Pidän itse kovasti lean-ajattelusta. Sen tunnustaminen, että työ tunnetaan parhaiten siellä, missä se tehdään, on yksi osa lean-ajattelua. Viisas johto oivaltaa tämän eikä unohda kysyä työn varsinaisilta tekijöiltä, miten työ kannattaisi tehdä ja miksi, sillä pelkästään etäältä viisastelemalla voi aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Lean-ajattelussa tätä kuvaa japaninkielinen termi genchi genbutsu, joka tarkoittaa kuta kuinkin todellista paikkaa. Termi käännetään toisinaan myös muotoon ”mene ja näe (engl. ”go and see”) eli käynti paikan päällä kannattaa ja avaa silmiä.
Tästä näkökulmasta voidaan ajatella, että hallitus tekee viisaasti, kun ei ohjeista asioista aivan pikkutarkasti, koska kukin järjestely on ainakin osittain omanlaisensa. On luonnollista, että kun kaikkia ohjeita ei saa täysin valmiina -koskipa se sitten opetuksen tai kouluruokailun järjestämistä – se voi tuntuu epämukavalta. Ihminen pyrkii luonnostaan vähentämään epävarmuutta.
Usein yksinkertaiset ja selkeät ratkaisut toimivat parhaiten
Kouluruokailun järjestäminen koulujen ollessa kiinni, tuotti lopulta monia toimivia logistisia ratkaisuja. Ne keksittiin usein paikallisesti ja juuri siksi ne toimivatkin kyseisissä kohteissa valtaosin hyvin. Nytkin koulujen taas avautuessa kouluruokailun järjestäminen koronavirus huomioiden saadaan ratkaistua vahvan paikallisen osaamisen avulla. Koska koronavirus itsessään on jo riittävän monimutkainen ja tuntematon, niin haasteesta ei pidä tehdä yhtään monimutkaisempaa. Turvaetäisyydet ja turvalliset kohtaamiset, huolellinen käsien peseminen ja yskiminen hihaan antavat edelleen hyvät suuntaviivat turvalliselle toiminnalle mietittäessä ratkaisua myös kouluruokailun järjestämiseksi. Paikallinen osaaminen on nyt valttia. Ja aina voi myös kilauttaa kaverille. Ruokapalveluammattilaiset osaavat onneksi pitää yhtä.
Juha Jokinen