Kolahtaako kouluruoka? Makaronivellistä tortilloihin

Kouluruoka
Kolahtaako kouluruoka? Makaronivellistä tortilloihin

Kouluruoka on jo pitkään rimpuilut menestyksekkäästi irti negatiivisesta maineestaan. Tänä päivänä kouluruoka on jo huomattavasti enemmän cool and trendy. Toki on vielä niitäkin, jotka eivät näytä näin ajattelevan. Ehkäpä he vain yrittävät pitää oman laumanjohtajamaineensa nosteessa toistamalla vanhemmiltaan kuulemiaan legendoja tillilihasta ja kumiperunoista. Heidän todistusaineistonsa alkaa kuitenkin käydä vähiin ja tuollaiset parjaavat tarinat joutuvat yhä useammin fake news –koriin.

Kouluruokailu täyttää 70 vuotta – ennen oli pakko maistaa

Kouluruoka on hyvää. Sitä on tarjottu jo 70 vuotta. Se on upea juttu. Meillä kaikilla on varmasti paljon muistoja kouluruoasta. Makaronivellistä on vuosien myötä tultu suurin loikkauksin tortilloihin. Minä tosin pidin myös kansakoulussa tarjotusta makaronivellistä. Sen sijaan sieni- ja kaaliruoat olivat aikanaan vaikea pala. Tarjotuissa ruoissa ei ollut mitään vikaa, mutta ne nyt vain eivät sopineet minun makunystyröilleni. Pakko oli kuitenkin maistaa ja vähän lusikoidakin. Se oli kyllä kova paikka. Tänä päivänä syön molempia, vaikka en kyllä usko, että se on tuon koetun pakottamisen ansiota.

Suomalainen kouluruokailu kiinnostaa myös ulkomailla

Suomalainen 70-vuotias varhaiseläkeiän saavuttanut kouluruokailujärjestelmä herättää kiinnostusta myös ulkomailla. Minullakin on ollut tilaisuus esitellä suomalaista kouluruokajärjestelmää niin kaukaisille yhdysvaltalaisille kuin läheisille virolaisillekin delegaatioille.

Käydessämme virolaisten vieraidemme kanssa tutustumassa suomalaiseen kouluruokailuun ihan paikan päällä eräässä suuressa koulussa, sattui juuri silloin olemaan ohrapuuropäivä. Huomasin, kuinka puheensorina nousi vierasjoukkomme keskuudessa. Joku siinä puurossa vieraitamme hämmästytti. Ehkäpä he olivat odottaneet jotain muuta. Selitin heille, että ei meillä Suomessa koulussa pelkästään puuroa tarjota. Kerroin myös, että puuropäivä, usein nimenomaan ohrapuuropäivä, on ollut vuosikausia yksi oppilaiden suosikkipäivistä.

Ohrapuuropäivä edelleen suosittu

Puuro oli myös yksi omista kouluruokasuosikeistani. Itse puuro on kouluissa aina ollut mielestäni todella hyvää. Lisäksi ainakin vuosia sitten samana päivänä tarjottiin lisäksi mehukeittoa, pehmeää leipää ja leikkele leivän päälle. Nam! Puuro on pitänyt pintansa suosikkilistalla todellakin vuosikausia.  Sen kaveriksi suosikkilistalle on tunkeutunut muun muassa kansainvälisyyttä kumuava tortilla.

Vähilläkin euroilla hyvää ravitsemusta

Minun kouluaikoinani ei ollut tortilla-, hampurilais-, wrap- tai suosikkiruokapäiviä, kuten nykyään. Silti kouluruokaa syötiin ja kasvettiin. Hyvin jaksoimme pelata jalkapalloa kesäisin ja jääkiekkoa talvisin. Tämän päivän koululaisilla on ruoka-asiat hyvin, kun otetaan huomioon, kuinka pienellä raaka-ainerahamäärällä ammattilaiset valmistavat täysipainoisen aterian maamme kasvaville sisupusseille.

Kouluruokailu seuraa aikaansa

Kouluruokailu seuraa aikaansa. Ajatelkaapa – kun laki muuttui niin, että hyönteiset kelpuutettiin elintarvikkeiksi, niin missäpä muualla niitä ehdittiinkään tarjota ensimmäisenä kuin koulussa. Pisteet tästä Arkealle Turkuun. Ja mitäpä tästä tuumasivat koululaiset? ”Hyvää! Saako ottaa lisää?”

Kouluruoka tarvitsee arvoisensa sanansaattajat

Kouluruoka ansaitsee olla esillä ja arvoisensa esikuvat ja sanansaattajat. Työ ei suinkaan ole vielä tehty, vaan sitä pitää jatkaa. Työtä on tehtävä yhdessä. Keskeistä tässä työssä on viestintä, joka vahvistaa myönteistä kuvaa jakamalla oikeaa tietoa yrittämättä samalla peitellä haasteitakaan. Kouluruoalla on tekijänsä, jotka ovat osa ruoan tarinaa. Näitä tarinoita kannattaa luoda, kertoa ja jakaa, koska ihmiset pitävät tarinoista. Kun tarinat ovat kiinnostavia, niin entistä paremmalta maistuu itse ruokakin.

Lopuksi: viestinnässä kannattaa käyttää vastaanottajan kieltä. Näin viesti tulee paremmin ymmärretyksi. Niinpä kirjoitin kouluruoasta räpin, koska nykyään vaikuttaa siltä, että lähes kaikki nuoret räppäävät tai kuuntelevat räppiä. Ensimmäiset räppini kirjoitin pöytälaatikkoon jo 1980-luvulla. Hiukan on ollut taukoa välissä, mutta tällainen tästä tuli. Olkaa hyvä!

Kouluruoka-räp:

Hei lähe safkiksell´, mennään kattoo mitä ne köökis paistaa
Lähe messiin edes tsiigaa, eihän sun oo pakko maistaa.
Kato joku on tehnyt meidän eteen aika paljon duunii,
kuorinu´, raastanu´ ja pannu kamat uuniin.

Meidän kouluss´  ei oo tarjolla koskaan pelkkää riisii.
Kiitokseksi keittiölle lauletaan vaikk´ tää biisi.
Taas päntätä jaksaa, kun lämmin ateria maistuu
Toiset eväspussejaan kantaa ja pahimmillaan laihtuu.

Juha Jokinen

It's only fair to share...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.