[:fi]Yhä useampi meistä on alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä pistämme suihimme. Vaihtoehtojen valtameressä ja mahdollisuuksien maailmassa syömme yhä harvemmin vain taltuttaaksemme nälkämme. Moni meistä haluaa sanoa jotain ja ottaa kantaa syömällä. Koska kysyntä ohjaa tarjontaa, niin ruokamarkkinoille on tullut paljon tuotteita, jotka eivät ole enää vain tutun brändin alle rakennettuja uusia makuvariaatioita vaan oikeasti uutta ruokaa.

Mitä on uusi ruoka?

Aluksi pitäisi ehkä määritellä mitä on uusi ruoka? Olkoon se tässä artikkelissa yksilötasolla jotain sellaista, mitä henkilö ei ole aikaisemmin syönyt, kuitenkin enemmän kuin vain jonkun tutun ruoan uusi makuvariaatio.

Ruokaa voidaan tehdä kohta lähes tyhjästä

Espoolainen Solar Food kehittää uutta ruokaa tai oikeastaan ravintoainetta lähes tyhjästä. He ovat valjastaneet Knallgas-bakteerin töihin. Se tarvitsee kasvatusvesiliuokseensa oikeastaan vain vetyä ja hiilidioksidia ja tuloksena on bakteeriproteiinijauhetta – uutta ruokaa. Söisitkö? Vielä sitä ei tosin ole marketissa tarjolla, sillä ensin pitää hankkia muun muassa viranomaishyväksynnät. Niiden jälkeenkin tarvitaan sitten oma hyväksyntäsi. Jos kohdallasi pätee, että maku ratkaisee, niin sen ei pitäisi olla ongelma. Jauhe on jokseenkin mautonta, joten maun saat viritellä ihan itse. Voi olla, että niitä varten, joille maustepurkkien käyttö on vierasta, niin tarjolle tulee aikanaan sweet & sour, suolainen kinuski tai …huh…hunajamarinoitu vaihtoehto!

Maistuisiko hyönteisruoka?

Jos olet huolestunut ympäristön tilasta, voi olla, että haluat kantaa omat pienet kortesi kekoon ja syödä jotain, jonka tuottaminen vaatii nykyistä eläinproteiinin tuotantoa vähemmän pinta-alaa, kuluttaa vähemmän vettä ja muita proteiinilähteitä, tuottaa vähemmän hiilidioksidiakin pahempaa ilmanpilaajakaasua metaania ja jonka tuottamisessa ei tarvitse käyttää hormoneja, antibiootteja tai steroideja. Eikös kuulostaisikin hyvältä? Siispä tässä ole hyvä – maistuisiko annos kotisirkkoja tai matoja?

Tutun näköinen on vähemmän pelottava

Jos et vielä ole syönyt, niin olet ehkä kuitenkin kuullut quornista. Sehän on sitä tärkkelysliemessä kasvatettua Fusarium venenatum –sientä. Sen nielaiseminen tulee kuitenkin paljon helpommaksi, kun silmämme erehtyy luulemaan sitä vain harmittomaksi kananugetiksi. Siltä se nimittäin saadaan näyttämään, jotta todennäköisyys sille, että tuo sienikokkare päätyisi suuhusi.

Nätti nakki!

Jotkut ruokainnovaatiot, jotka pyrkivät puhuttelemaan haluamaamme arvomaailmaa, kuten huoltamme ympäristön hyvinvoinnista, ovat niin rajuja, että liian nopeat tai suuret muutokset aiheuttavat valintapäätöksissämme ja ruokailukokemuksissa paljon ristiriitoja. Siksi uudet ruoat pitää saada näyttämään ja hieman tutummilta. Niinpä quorn puetaan esimerkiksi kananugetiksi ja härkäpavusta valmistetut kasvisproteiinituotteet pihvin, pyörykän tai jauhelihan näköisiksi. Uutuus siis maistuu, kun siitä tehdään tuttu ja nätti nakki!

Sama koskee varmasti sirkkoja, matoja ja muita hyönteisiä. Niihin on ehkä helpompi aluksi totutella siten, että tuotteet on jauhettu tunnistamattomaksi ja sekoitettu muiden raaka-aineiden sekaan.

Sirkat soittaa salolla ja lautasella

Olen itse maistanut kotisirkkoja leivässä, granolana, pähkinäsekoituksena, suklaana ja myös sellaisenaan. Ruokakaapissani odottaa keittämistä vielä sirkkapasta. Olen myös tarjonnut sirkkoja tutuilleni sellaisenaan tai jalostettuina, en tosin päävierasruokana, vaan ainoastaan pienenä maistiaisena, jos ruoka on päässyt nousemaan sosiaalisen keskustelun lomaan. Moni on maistanut kiinnostuneena. Aivan kaikki eivät ole halunneet edes maistaa.

Kasviproteiineja lihan tilalle

Nyhtökaurasta olen taivutellut monenlaista lopputuotetta: leipää, pyöryköitä, pihvejä – oikeastaan lähes mitä tahansa. Aamuinen smoothieni, superjuomani, rakentuu aina kotimaisten marjojen ympärille. Jos joku päivä tulee tarjolle, niin eiköhän sen espoolainen Knallgas-bakteerijauheenkin voi heittää kaurahiutaleiden kanssa sekaan ongelmitta. Lopputulos maistuu silti kotimaisilta marjoilta.

Syön edelleen myös lihaa ja mahdollisuuksien mukaan aina mieluiten kotimaista. Joku voi siis luokitella minut fleksaajaksi eli henkilöksi joka vähintään silloin tällöin valitsee ruoaksi kasvisruokavaihtoehdon. Erityisesti kotikeittiössäni lihankäyttö on vähentynyt. Kokeilen mielenkiinnosta uusia elintarvikkeita, mutta kaikki kokeilut eivät tietenkään päädy pysyvästi ostoslistalle.

Uusi ruoka tai tuttu ruoka, kuluttajilla yhtenevät vaatimukset

Mitä tulee siihen, kuinka kuluttajien hyväksyvät uusia ruokia, uskon, että uusien ruokien kehittäjien tilanne ei poikkea kovin paljon perinteisten ruokien kehittäjien haasteista. Molempien on tehtävä päätöksiä samoista asioista muun muassa tuoteasemointiin liittyen: halutaanko uutuus, kuten esimerkiksi kasviproteiinituote asettaa lihatuotehyllyyn vai kasvistuotehyllyyn ja pitääkö tuotteen näyttää tutulta nugetilta, pyörykältä, nakilta vai kenties itseltään tai joltain aivan uudelta tai itseltään. Myös helppo käytettävyys pätenee kaikkien tuotteiden kohdalla.

Syöminen muuttuu

On varmaa, että syömisemme muuttuu, koska sen on oikeastaan pakko muuttua. Kokonaan toinen asia on kuinka paljon se muuttuu ja kuinka pitkän ajan kuluessa. Ihminenkin oli kauan sitten kasvissyöjä. Jos tarkastelee muuta kehitystä ja sen vauhtia tänä päivänä, niin miksi muutos syömisessä olisi näinä aikoina jotenkin erilainen tai hidas? Mikä sitten on hidas tai nopea muutos on tietysti riippuvainen jokaisen omasta käsityksestä ja tunteesta. Eiköhän yhteen ihmisikään kuitenkin ehdi tapahtua meidän jokaisen mielestä joitakin sellaisia muutoksia, joita itse kukin huomaamme aikanaan hämmästelevämme tyyliin ”toista se oli ennen, kun…”. Printattu täsmäruoka, joka sisältää juuri niitä ravinto-, rakenne- ja makuaineita, joita juuri sinä haluat ja jotka sinulle parhaiten sopivat, kolkuttelee jo ovella. Kysymys on vain siitä avaatko oven – ja suusi.

Juha Jokinen[:]