Lihaton burgeripihvi Yhdysvalloista saapui hiljattain myös Suomeen. Tuotetta on kehuttu ja jokin aika sitten pörssiin listatun yrityksen osakkeen arvo nousikin rajusti heti pörssiin listautumisen jälkeen. Suomessa uutiset tiesivät kertoa, että kaupoilta saatujen tietojen mukaan tuote on noussut meilläkin myydyimpien burgeripihvien joukkoon. Ainakin kokeilijoita on siis ollut liikkeellä. Päätin liittyä heihin ja tutustua tuotteeseen oman suun kautta ja ottaa selvää, että nytkö se lihaton liha sitten on keksitty.

Lihaisa fiilis ilman lihaa

Beyond Burger on siis lihaton burgeripihvi. Pakkausmerkintä kertoo, että kysymyksessä on sulatettu herneproteiinipohjainen kasvispihvi. Se on epäilemättä tuotu markkinoille heitä varten, jotka haluavat luopua lihasta, mutta eivät hampurilaisesta. Se on vaihtoehto ihmisille, jotka haluavat aistiensa, kuten maun, ulkonäön ja suutuntuman avulla aistia syövänsä lihaa, mutta kuitenkin olla syömättä sitä. Onko lihaton burgeripihvi on siis joillekin osallistumislippu ilmastotalkoisiin tai ehkä jonkinlainen omantunnon keventäjä?

Kaliforniassa huoli ympäristöstä näkyy

Tuote on valmistettu Yhdysvalloissa, maassa, jonka tämänhetkisen poliittisen johdon agendalla huoli ilmastosta loistaa lähinnä poissaolollaan. Se ei ole kuitenkaan este, sillä Beyond Burger, lihaton burgeripihvi, tuleekin Kaliforniasta, joka on USA:n keskushallinnolle ilmastoasioissa monin tavoin kapinallinen osavaltio. Huomasin sen myös omin silmin ajellessani muutama vuosi sitten autolla ristiin rastiin Kaliforniaa. Jo tuolloin panin merkille, että esimerkiksi tuulivoimaloiden määrä Kalifornian osavaltiossa oli mykistävä. Toki kysymyksessä on suuren maan suuri osavaltio, jossa on noin 40 miljoonaa asukasta – siis lähes seitsemän Suomea, mutta siitäkin huolimatta näky oli vaikuttava. Silmän kantamattomiin jatkuvien tuulivoimaloiden valkoiset pyörivät lavat tekivät maiseman paikka paikoin suorastaan kotoisan lumivalkoiseksi.

Meitä oli autossa kolme matkustajaa. Se oikeutti meidät käyttämään omaa, usein ruuhkatonta kaistaa, jossa eivät saaneet ajaa autot, joissa oli vain kuljettaja. Samoilla hiilidioksidipäästöillä siis useampi henkilö kerralla oli Kaliforniassa asia, josta myös haluttiin palkita.

Teknologinen haaste

Ethan Brown perusti vuonna 2009 Los Angelesissa yrityksen, joka alkoi kehittää lihalle korvaavia tuotteita. Tavoitteena oli siis ilmeisesti nimenomaan ja peittelemättä jäljitellä lihaa niin ulkonäön, suutuntuman kuin maunkin puolesta. Jos siinä onnistuisi, niin siinä syntyisi lihaa ympäristöystävällisempi vaihtoehto, joka lihaan tottuneiden kuluttajien olisi helppo ottaa omakseen.

Rima oli siis teknologisten vaatimusten osalta aika korkealla. Kuinka valmistaa lihaa ilman lihaa, siis jonkinlaista keinolihaa? Kuinka synnyttää kuluttajille tinkimätön lihaisa kokemus ilman lihaa? Ensimmäiset tuotteet tulivat markkinoille USA:ssa 2013 ja burgeripihvi vuonna 2016. Siitä aikamatka Suomen vähittäiskauppaan kesti vielä kolme vuotta.

Hintava tuontituote

Ostamassani vähittäispakkauksessa oli kaksi kappaletta paistovalmiita herneproteiinipihvejä. Tuote oli pakastettu, mutta myytiin kaupassa sulatettuna, suojakaasuun pakattuna ja viimeinen käyttöpäivä -merkinnällä.

Tuotteen kilohinta oli noin 30 euroa eli noin kaksinkertainen verrattuna esimerkiksi kotimaisiin kasviproteiinituotteisiin, joita edustavat muun muassa Nyhtökaura- ja Härkis-tuotteet.

Aistittavasti varsin lihanomainen lihaton burgeripihvi

Paistoin pihvit pannulla ohjeen mukaan osaksi burgeriani (kuvassa). Ensikokemuksen perusteella tuote näytti niin ulkopuolelta kuin sisältäkin jauhelihapihvimäiseltä. Ulkonäön, rakenteen ja suutuntuman perusteella voisi todeta, että kehitystyössä on onnistuttu varsin hyvin – job well done siis.

Entäpä maku? Luonnehtisin sitä neutraaliksi, toisin sanoen maku tulisi rakentaa ja täydentää tuotteeseen, itse pihviin tai muihin burgerin osiin, kuten usein lihastakin valmistettujen burgereiden kohdalla. Tuoteselosteessa mainitaan ainakin aromit, savuaromi, hiivauute, suola, omenauute ja sitruunatäysmehutiiviste, jotka antavat tuotteelle jonkinlaisen perusmaun.

Ollako lihaa vai eikö olla? Kas siinäpä kysymys

Suomessa kasviproteiinituotesegmenttiin on tullut viime vuosina paljon uusia hyviä tuotteita. Osa niistä näyttää pyrkivän jäljittelemään käyttötavoiltaan tai ulkonäöltään tarjolla olevia lihatuotteita. Osa ei välttämättä tähän edes pyri. Sekä kaupoilla että kuluttajilla voi olla vaikea löytää näille sopivaa paikkaa ja kategoriaa myymälässä. Mielestäni esimerkiksi nyhtökaura on nyhtökauraa. Se ei ole lihaa eikä pyrikään olemaan. Sillä voi kyllä monissa ruoissa korvata lihan tai tehdä siitä vaikkapa pihvin burgeriinsa.

Se, mihin kauppiaat kaupassa uudet kasviproteiinituotteet sijoittavat, perustuu varmasti ajan kanssa siihen, mistä hyllystä tuotteiden myynti parhaiten rullaa ja mistä ne ovat kuluttajien helppo löytää. Omaa ensimmäistä Beyond Burger -näytepakkausta ostaessani etsin tuotetta ensin kasviproteiinihyllystä Nyhtökaura- ja Härkis-tuotteiden läheltä. Sieltä en sitä löytänyt, joten kysyin myyjältä. Myyjä kertoi, että he eivät olleet vielä saaneet tuotetta. Hetken päästä kuitenkin löysin tuotteen myymälästä – lihatuotehyllystä, vaikka tuote ei siis ole lihaa. Tällä kertaa joku oli kuitenkin päättänyt, että se on lihaa – ainakin ulkonäön perusteella.

Markkina muuttuu

Kysyntä luo tarjontaa. Yhä useammat asiakkaat ja kuluttajat haluavat vähentää lihansyöntiään edes ajoittain – olla fleksaajia. Tämä on johtanut siihen, että vaihtoehtoisia proteiinin lähteitä on tullut markkinoille jo varsin mukava valikoima. Tuotteita löytyy niin kotikokeille kuin valmiimpien tuotteiden helppoutta hakeville kuluttajillekin. Myöskään ammattikeittiöpuolta ei ole kokonaan unohdettu, vaikka siellä valikoima onkin vielä suppeampi.

Paluuta vanhaan ei ole, koska maapallomme kestokyky huutaa muutosta elintapoihimme eli muun muassa siihen mitä syömme ja kulutamme, kuinka asumme ja miten liikumme. Kasvisruokavaihtoehtojen osuus ruokavaliostamme kasvaa jatkossakin.

”Se on siinä!” – vai onko?

Onko lihaton burgeripihvi -kisa nyt siis ratkennut? Voiko nyt syödä burgereita kokematta huonoa omaatuntoa ja silti kokea kaikkea sitä, mitä ennen vain oikea liha on pystynyt tarjoamaan? Kukin päättäköön itse. Kysymyksessä on myös maku- ja arvoasia. Burgeri on tähän asti kuulunut ruokakolmiossani kohtaan ”satunnaisesti nautittavat tuotteet” ja siellä se on jatkossa myös tällä herneproteiinipihvillä täytettynä. On hyvä, että tällaisia tuotteita kehitetään, koska niille selvästikin on kysyntää. Markkinoiden äänestäjät – kuluttajat – päättävät, mitkä tuotteista menestyvät ja jäävät elämään pidempää elinkaartaan.

Kuitenkin niin ravitsemuksen, ympäristön kuin lompakonkin näkökulmasta taitaisi olla parasta syödä vain enemmän kaurapuuroa ja mustikoita. Sen jälkeen on jokseenkin sama, minkä arvojensa mukaisen burgerin suuhunsa satunnaisesti laittaa ja tyydyttyykö mahdollinen henkilökohtainen lihan syömisen kaipuu vain aidolla lihalla vai riittääkö siihen jokin tarjolla oleva kasviskikka.

Juha Jokinen