Ilmastoruoka kiinnostaa ja askarruttaa

Nyhtökaurasalaatti
Ilmastoruoka kiinnostaa ja askarruttaa

Ilmastoruoka on päivä päivältä yhä useamman huulilla, mutta kuinka se saataisi yhä useammin myös nielaistua? Kuinka lisäisimme ilmastoystävällinen ruoan kulutusta? Kysymyksiä on tällä hetkellä enemmän kuin vastauksia? Ensimmäinen peruskysymys tietysti on, että mitä on ilmastoruoka?

Vielä tällä hetkellä Wikipediakaan ei anna vastausta, ei edes englanninkielisillä hakusanoilla climate food tai climate friendly food. Sustainable food system eli kestävä ruokajärjestelmä herättää sentään jo Wikipediassakin jonkinlaista vastakaikua. Wikipedian mukaan kestävä ruokajärjestelmä on taloudellisesti kestävä, sosiaalisesta näkökulmasta yhteiskunnalle edullinen ja sillä on neutraali tai mieluiten myönteinen vaikutus ympäristön kestävyyteen.

Koska kirjoitin tämän blogin otsikkoon, että ilmastoruoka askarruttaa, niin eipä tehdä asiasta enää yhtään vaikeampaa. Tällöin vaarana saattaisi olla, että ilmastoruoka alkaisi peräti aivastuttaa, mikä olisi merkki jo suorastaan asialle allergisoitumisesta.

Mitä on ilmastoruoka?

Määritelläänpä siis termi ilmastoruoka kaikesta sen kömpelyydestä ja puhekielimäisyydestä huolimatta tässä yhteydessä rohkeasti yksinkertaistaen ruoaksi, joka on ilmaston ja ympäristön kestävyyden kannalta edullisempaa ruokaa kuin ruoka noin keskimäärin. Tällä perusteella voidaan siis sanoa, että paljon kasviksia sisältävä ruoka on enemmän ilmastoruokaa kuin paljon lihaa sisältävä ruoka, koska lihan aiheuttama ilmastokuormitus on suurempi kasvisten. Toki myös liharuokien joukossa toinen on toista enemmän tai vähemmän ilmastoruokaa. Aivan sama tilanne on luonnollisesti myös eri kasvisruokia keskenään vertailtaessa. Liharuokien puolella naudanliha on enemmän pahis kuin broilerin liha ja kasvispuolella avokado enemmän pahis kuin kotimainen peruna.

Ilmastoruoka kiinnostaa

Vaikka kasvis- tai vegaaniruokaa syövien osuus on vielä sangen pieni eikä lihan kokonaiskulutuskaan ole vielä juurikaan laskenut, niin siitä huolimatta on nähtävissä, että yhä useampi kuluttaja ja ruokapalveluiden asiakas on kiinnostunut kasvisruoasta ja ruoan ilmasto- ja ympäristövaikutuksista. Uskon, että yhä useampi haluaa tehdä syömällä ympäristölle hyvää – tai ainakin nykyistä vähemmän pahaa – etenkin, jos omasta mukavuudesta ja ruuan tuottamista nautinnoista ei tarvitse paljon tinkiä.

Tämä onkin tärkeää, koska ruoan tuotanto- ja kulutusrakenteen on pakko muuttua. Ilmastoruuan pitää yleistyä. Ilmastoruuasta pitää tulla jokapäiväinen ja arkinen asia. Kasvisruoan erityisruokavaliomaisuuden pitää väistyä ka siitä pitää tulla aivan tavallinen vaihtoehto.

Koska tiedämme, että muutokset ovat joskus vaikeita eikä pakottamalla aina tule paras lopputulos, niin olisi hienoa, jos oivaltaisimme valmistautua muutokseen hallitusti. Siksi voisimme alkaa totuttaa itsemme muutoksiin, jotka vielä nyt tuntuvat meistä merkityksettömiltä tai oudoilta, ja jotka näiden seikkojen takia tuottavat meille hieman vähemmän mielihyvää kuin tutut ja turvalliset ruokavalintamme tai herkkuhetkiemme nykyiset hallitsijat.

Resepteille on kysyntää ja tietoa tarvitaan

Monilla ruokapalveluiden tuottajilla on sangen rajalliset mahdollisuudet kehittää uusia ruokia. Reseptien luominen ja testaaminen vaatii työtä, aikaa ja tietysti rahaakin. Siksi onkin hienoa, että niin elintarviketeollisuus kuin useat eri tahot ja hankeorganisaatiotkin auttavat ruokapalveluiden tuottajia kasvisruokareseptien kehitystyössä.

Yksi tällainen hanke on Helsingin yliopiston Ilmastokestävyys keittiössä – ruokakulttuurin murroksen arkiset mahdollisuudet -tutkimushanke. Osa tätä hanketta on ilmastokestävä kasvisruoka -kampanja, joka on tuottanut valmiita reseptejä ammattikeittiöiden käyttöön. Valmiit reseptit madaltavat kynnystä kokeilla ruokia. Tarjoamalla ilmastoruokaa asiakkaille saadaan tietoa siitä, miten asiakkaat ilmastoystävälliseen ruokaan suhtautuvat. Tässä hankkeessa kerättyjen kokemusten mukaan asiakaspalaute on ollut varsin myönteinen.

Valmiiksi ammattikeittiötuotantoon suunnitellut reseptit helpottavat ja nopeuttavat ilmastoystävällisten ruokien pääsyä ruokalistoille. Näin ruokapalveluiden tuottajat pystyvät vastaamaan nopeammin mahdollisesti jo muodostuneeseen kysyntään, jos omaan tuotekehitykseen tarvittavaa aikaa tai rahaa ei mistään tahdo löytyä.

Ilmastokestävistä kasvisruuista on kyseisen hankkeen nettisivuilla saatavilla valmistusohjeen lisäksi muun muassa allergeeni- ja ravintoarvotiedot. Reseptejä kehitettäessä on pyritty ottamaan huomioon monia ammattikeittiöiden asettamia käytännön vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa tuotteiden saatavuutta, käytettävyyttä ja hintaa. Kylmävalmistusmenetelmää käyttäville ollaan testaamassa vielä tälle tuotantotavalle sopivia ohjeita.

Ilmastoruoka askarruttaa

Ilmastoruoka ei pelkästään kiinnosta, vaan se myös askarruttaa monia kuluttajia. Onko se sittenkään niin ympäristöystävällistä, terveellistä tai kevyttä? Hämmennystä ei yhtään vähennä se, että varsinkin ilmastoystävällisen ruoan yhteydessä on alettu puhua esimerkiksi hiilidioksiekvivalenteista. Veikkaan, että käsite on monelle kuluttajalle vielä melkoinen kummajainen.

En tarkoita, etteikö uusia käsitteitä, kuten hiilidioksidiekvivalenttia, kannattaisi hienovaraisesti tuuppia tutuksi kuluttajille. Totta kai kannattaa, mutta se tulee tehdä asiakaslähtöisesti. Tässä auttaa hyvä ja helposti ymmärrettävä viestintä. Sellainen, josta kuluttaja ikään kuin saa otteen, joka antaa tietoa ja joka on helppo ymmärtää.

Mikä ihmeen hiilidioksidiekvivalentti?

Kerron esimerkin. Jos ruokalistassa lukee punajuuri-nyhtökauravuoka (0,3 kg CO2-ekv. / 300 g annos). Mitä tämä kertoo asiakkaalle ruuan ympäristöystävällisyydestä tai hiilidioksidikuormasta? Onko 0,3 kg hiilidioksidiekvivalenttia paljon vai vähän? Arvelen, että vain asiaan hyvin perehtynyt osaa tätä arvioida. Muiden osalta hämmennys saattaa entisestään vähentää halua kokeilla tätä ruokaa. 0,3 kg CO2-ekv. ei merkitse heille oikein mitään. Siitä ei saa otetta. Se ei niin sanotusti aukea.

Mikä siis avuksi? Paras keino tuskin on alkaa liikaa tieteilemään ruokalistalla ja esimerkiksi kertoa, että ”päästöistä puhuttaessa hiilidioksidiekvivalentit ilmaistaan massana (esim. kiloa tai tonnia vuodessa) siten, että muiden kasvihuonekaasujen vaikutus on muunnettu vastaamaan hiilidioksidin ilmastovaikutusta eli globaalia lämmityspotentiaalia sadan vuoden tarkastelujaksolla.” (lainaus Wikipediasta). Sen sijaan esimerkiksi jokin helppo ja ymmärrettävä vertailukohta auttaisi kuluttajaa hahmottamaan, millainen hyväntekijä hän voisi olla, jos päättäisikin tällä kertaa ottaa tämän ruokavaihtoehdon.

Jos ruokalistassa kerrottaisiin punajuuri-nyhtökauravuoan rinnalla, että esimerkiksi punajuuri-jauhelihavuoan ilmastokuorma on 0,6 kg CO2 ekv. per 300 g annos), niin tästä asiakas näkisi helposti, että punajuuri-nyhtökauravuoka on ilmaston kannalta selvästi mukavampi valinta (0,3 kg vs. 0,6 kg) kuin punajuuri-jauhelihavuoka. Saattaisi olla mukava kertoa kaverille, että ”vähensin tänään muuten lounaalla aiheuttamani hiilidioksidikuormituksen puoleen.” Mainittakoon, että edellä mainituista luvuista tuo punajuuri-nyhtökauravuoan 0,3 on ilmastokestävä kasvisruoka -sivulla oleva laskettu tieto, kun taas punajuuri-jauhelihavuoan luvun 0,6 valitsin tähän vain havainnollistaakseni asiaa.

Hiljaa hyvä tulee

Ruoka ja syöminen on monitahoinen ja keskeinen osa meidän jokaisen elämää, johon liittyvät myös tunteet. Ruoasta saa halutessaan helposti aikaan lihavan riidan. Ilmastoruoka ei ole poikkea tästä millään tavalla. Uutta sijamuotoa aggressiivia käyttäen on helppo todeta, että ”minä mitään ilmastoruokaa syö”, kääntää Weberin nupit kaakkoon ja nostaa liha pöydälle temperoitumaan.

Pakkosyöttäminen tai tuputtaminen ei oikein ruuankaan kohdalla ole toimiva menetelmä. Sen sijaan tuuppaaminen (nudging) on eri asia kuin tuputtaminen. Muokkaamalla hienovaraisesti kuluttajan ympäristöä ja valinta-arkkitehtuuria, voidaan kuluttajaa ohjata tekemään ympäristölle ja itselleen edullisia valintoja. Tarvitaan myös oikeaa tutkittua tietoa eri mielipidemedioiden kautta vyöryvän viestimassan vastapainoksi.

Mitä vaikeammalta jostain, kuten esimerkiksi lihasta luopuminen tuntuu, sitä todennäköisemmin elintarvikealan innovaatiot rientävät apuun ja kehittävät vaihtoehtoja, joita ei voi enää erottaa esikuvastaan. Yksi esimerkki tällaisesta on lihaton hampurilaispihvi, jonka ulkonäkö, rakenne, maku ja käytettävyys ovat kuin lihaisalla esikuvallaan, vaikka tuote ei sisällä lainkaan lihaa. Eikä tänään tarvitse valita tätä tai tuota. Vaihtoehtoja on – ja niitä paljon!

Juha Jokinen

It's only fair to share...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *