Kaurapuuro ei ole höttöhiilaria

Defose_ravitseva_kaurapuuro
Kaurapuuro ei ole höttöhiilaria

Koviksi menevät erilaisten ”ravitsemusasiantuntijoiden” väitteet, kun jo myös kaurapuuro leimataan turhaksi ja epäterveelliseksi. Ravitsemus onkin näköjään tieteenala, jolla yksi jos toinen tuntuu nykyisin esiintyvän alan asiantuntijana. Kuka on oikeasti ravitsemusasiantuntija? Se tuskin on kaiken tietävä hakukone Google – ainakaan kritiikittä. Entäpä olemmeko me kukin itse, oman kehomme omistajat, parhaita ravitsemusasiantuntijoita? Tätä näkemystä ei puolla ainakaan suuri ja kasvava ylipainoisten määrä – vai laittaako se kuuluisa ”joku muu” muka kaiken ruoan suuhumme? Vai voisiko ravitsemusasiantuntija olla henkilökohtainen hyvinvointivalmentajamme,  personal trainer tai peräti auktorisoitu personal trainer?

Titteli ei tee asiantuntijaa

Silmiini osui 2. marraskuuta 2017 Helsingin Sanomissa julkaistu juttu eräistä auktorisoitujen henkilökohtaisten valmentajien (APT=auktorisoitu personal trainer) toimittajalle esittämistä ravitsemuksellisista väitteistä. Jutussa Helsingin Sanomien toimittaja oli kysynyt auktorisoiduilta personal trainereiltä näkemyksiä muun muassa ravitsemussuosituksista ja saanut vastaukseksi perin omituisia näkemyksiä ja käsityksiä.

On luonnollista, että jokaisessa ammattiryhmässä on monentasoisia osaajia. Pieni osa on todella hyviä, valtaosa on keskikastia ja jotkut harvat sitten reilusti alle keskitason eli kärkevästi sanottuna suorastaan huonoja – ihan Gaussin käyrän mukaan.

Tullakseen auktorisoiduksi personal traineriksi, henkilön täytyy suorittaa vähintään 16 viikkoa liikuntaan ja ravitsemukseen liittyviä opintoja. Näin ollen ainakaan lähtökohtaisesti erityisesti auktorisoidun PT:n ei siis pitäisi olla kaikkein arveluttavin alan ammattilainen tai tittelinkäyttäjä.

Valitettavasti tuntuu siltä, että sekä ravitsemusasiantuntijaksi että personal traineriksi voi nykyään tulla vain alkamalla kutsua itseään sellaiseksi. Nykyaikaisten avoimien ja kaikkien helposti käytettävissä olevien viestintäkanavien ansiosta monien ammattinimikkeiden maineen murentaminen ja hämärtäminen on äärimmäisen helppoa. Niiden avulla voi onnistua tekemään lähes kenestä tahansa lähes minkä tahansa alan tai asian erityisosaajan – ainakin niiden keskuudessa, jotka pitävät kaikkea lukemaansa ja näkemäänsä automaattisesti totena.

Täysin väärää tietoa ja perusteettomia ravitsemusohjeita

Eräät haastatelluista auktorisoiduista personal trainereista olivat sanoneet toimittajalle joitakin ravitsemukseen liittyviä näkemyksiä, joilla ei ole kerrassaan minkäänlaista tieteellistä pohjaa. Tarina ei kerro, mihin haastatellut käsityksensä perustivat. Seuraavat lainaukset ovat suoraan Helsingin Sanomien jutusta:

  • ”Koska esimerkiksi banaani ja appelsiini pakataan pimeässä laatikkoon ja tuodaan raakoina Suomeen, eivät ne sisällä juuri lainkaan B- ja C-vitamiinia.”
  • ”kaurapuuro on nopeaa höttöhiilaria”
  • ”Suosittelen kaikille asiakkailleni kaikkia vitamiineja ravintolisänä.”

Tieteelliset tutkimuksen eivät tue mitään edellä luetelluista kolmesta väittämästä, mikä myös jutussa tuotiin selväksi. En tunne APT-opetuksen 16 viikon opetussisältöä, mutta uskallan veikata, että ei siellä tuollaista opeteta. Kaikki yllä luetellut toimittajan kuulemat kannanotot eivät ole vain muunneltua totuutta vaan suorastaan pelkkää potaskaa. Listassa viimeisenä mainittu ravitsemusuositus vitamiinipillereiden popsimisesta menestyisi korkeintaan Huonoimmat sijoitusvinkit –kilpailussa. Kovin erikoinen pitäisi olla sellaisen ruokavalion, josta ei saisi mitään vitamiineja. Turhia vitamiinipillereitä popsimalla menettää varmasti vain rahaa, pahimmassa tapauksessa myös terveytensä.

Tutkittuakin tietoa on saatavilla

Onneksi myös oikeat ravitsemuksen asiantuntijat, joiden viestit ja väittämät perustuvat tutkittuun tietoon, jaksavat aktiivisesti jakaa tätä tietoa ja ottaa asioihin kantaa. Voisin kuvitella, että homma tuntuu heistä joskus melkoiselta ylämäeltä. Onneksi kuitenkin myös heille annetaan tilaa tiedotusvälineissä. Näin tehtiin onneksi myös yllä referoidussa lehtiartikkelissa.

Suomalaiset ravitsemussuositukset perustuvat tieteelliseen tutkimukseen

Meillä on Suomessa hyvät ravitsemussuositukset. Päteviä ohjeita ja suosituksia löytyy nykyajan hengen mukaisesti personoituina myös erilaisille ja esimerkiksi eri-ikäisille ruokailijoille: päiväkotilapsille, koululaisille ja ikääntyneille. Myös hoito- ja hoivapalvelujen puolella osataan huomioida asiakkaiden ravitsemukselliset erityisvaatimukset. Esimerkiksi ruoan rakennetta tai sen energia- tai proteiinipitoisuutta muutetaan asiakkaan tarpeiden mukaisesti.

Kaura ja kuitu ovat kehollemme karkkia

Keneen oikein voi luottaa? Tekeekö kasvava ”asiantuntijoiden” joukko terveellisestä syömisestä entistäkin vaikeampaa? Mistä tietää, onko se kaurapuuro höttöhiilaria? Vastaus on, että ei ole, mikäli uskomme lukemattomia tieteellisiä tutkimuksia. Kaura ja kuitu ovat kehollemme karkkia, siis suolistollemme hyvää tekevää herkkua. Kuidun hyvää tekevät vaikutukset suolistollemme ja sitä kautta terveydellemme on todettu lukuisissa tutkimuksissa.

Yksittäisen poikkeavan tutkimustuloksen kyllä löytää, mutta se ei todista, että asia on sitten aina niin

Ravitsemustiede on sen verran monimuotoista, että yksittäisen poikkeavan tai vastakkaisen tutkimustuloksen löytäminen on aika helppoa, jos sellaisen haluaa löytää ja siihen päättää kritiikittömästi uskoa. Tutkimuksiin perustuva näyttö kauran ja sen sisältämän beetaglukaanin ja ylipäänsä ravintokuidun myönteisistä terveysvaikutuksista on erittäin vahva.

Ei höttöhiilaria, vaan kakkosaivoravintoa

Kiinnostus ihmisen suoliston hyvinvointiin ja sen johdannaisvaikutuksiin ihmisen terveydelle kokonaisuutena on viime aikoina kiinnostanut monia tutkijoita. Tällä hetkellä tutkitaan onko ihmisellä toiset aivot vatsassa. Ainakin siellä on paljon hermostoa ja viestiliikennettä pääkopassamme sijaitsevien aivojen välillä on kuin tiedon valtatiellä konsanaan. Ovatko meillä siis kakkosaivot suolistossamme? Saattaa olla. Sen joka tapauksessa tiedämme, että ravintokuitu on namia suolistolle ja sitä on myös kaurapuurossa.

Vitamiinilisät usein tarpeettomia

Palautettuani osaltani kaurapuuron maineen kommentoin vielä viimeistä edellä kerrottua ravitsemusvinkkiä, jonka mukaan kaikkien pitäisi syödä kaikkia vitamiineja ravintolisänä. Tämä väite on täysin perusteeton, suorastaan vastuuton. Onneksi se äärimmäisyydessään jo paljastaakin oman älyttömyytensä.  Ainut vitamiini, jonka riittävä saanti on täällä pimeässä pohjolassa herättänyt jonkin verran keskustelua myös tieteellisten tutkijoiden piirissä, on D-vitamiini. Eri lääkäreiltä ja ravitsemusasiantuntijoilta voi saada D-vitamiinin kohdalla hiukan erilaisia päiväsaantisuosituksia. Eräs ylilääkäri kiteytti hiljattain asian sopivan kansantajuisesti: jos nyt pimeään vuodenaikaan käy kerran etelän auringossa lomalla ja antaa iholleen hieman aurinkoa, sitä kuitenkaan ehdottomasti polttamatta, niin siitä saa tarvitsemansa D-vitamiinin varsin luonnollisella tavalla. Sen pohtimiseen, onko määrä jokusen mikrogramman enemmän tai vähemmän ei kannata käyttää kovin paljon aikaa ja energiaa. Jos vielä syö joitakin arkisia tuotteita, kuten maitoa tai rasvalevitteitä, joihin on lisätty D-vitamiinia, niin myös D-vitamiinipilleripurkin voi melko huoletta jättää ostamatta.

Jokainen päättää yhä itse mitä syö ja mihin uskoo

Asiakkailla ja kuluttajilla on luonnollisesti valta omaan ravitsemukseensa liittyvissä asioissa. Ravitsemussuosituksia kritisoidaan usein sen takia, että ne ovat liian yleisiä ja ihmiset puolestaan ovat kaikki erilaisia – yksilöitä. Lisäksi moni meistä ajattelee syövänsä ravitsemussuositusten mukaisesti ja silti voivansa ainakin jonkin verran huonosti. Syyttävällä sormella on tällöin helppo osoittaa ravitsemussuositusten suuntaan. Tosiasia kuitenkin on, että edelleen vain kohtuullisen harva noudattaa ravitsemussuosituksia. Irtokarkit, limpparit ja upporasvassa uitetut fish & chipsit taitavat aika helposti unohtua henkilökohtaisista ruokapäiväkirjoistamme.

Moni voisi edelleen lisätä kasvisten, marjojen ja kuidun osuutta ruokavaliossaan ja puolestaan vähentää suolan saantiaan. Entäpä ne höttöhiilarit? Niitä kannattaa sopivasti välttää, mutta on hyvä muistaa, että kaurapuuro ei ole höttöhiilaria!

Juha Jokinen

It's only fair to share...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.