Lempiruoka – miten se luodaan?

Lempiruoka
Lempiruoka – miten se luodaan?

Miten lempiruoka luodaan? Tähän kysymykseen varmasti moni haluaisi tietää vastauksen. Se säästäisi aika paljon aikaa ja vaivaa tuotekehityksessä, parantaisi asiakastyytyväisyyttä ja pienentäisi todennäköisesti myös ruokahävikkiä – ainakin siltä osin, että lautaselle otettu ruoka tulisi syötyä loppuun hyvällä ruokahalulla.

Ainakin jos julkkiskokki Jamie Oliveria on uskominen, niin lempiruoka luodaan syömällä mitä tahansa ruokaa 17 kertaa. Näin ainakin Tero J. Kauppinen kertoo tuoreessa johtamiskirjassaan Jamie Oliverin sanoneen puhuessaan samassa yhteydessä haggiksesta, joka on skotlantilainen perinneruoka.

Millaista ruokaa haggis on? Voisiko siitäkin tulla lempiruoka? Oppisiko siitä pitämään maistettuaan sitä 17 kertaa vai riittäisikö vähempikin maistelu. Vai kävisikö kuitenkin niin, että jossain vaiheessa kuitenkin joutuu toteamaan, että ”ei kiitos, ei minun makuuni”.

Haggis on siis skotlantilainen perinneruoka, joka Wikipedian mukaan paistetaan lampaan mahalaukussa. Mahalaukun täytteeksi laitetaan muun muassa lampaan maksaa, keuhkoa, sydäntä ja ihraa sekä kaurahiutaleita, sipulia ja mausteita. Ruoan lisäkkeenä on tapana tarjota lanttu- ja perunasosetta. Viimeisen skottilaisen silauksen ruoalle antaa luonnollisesti viskikastike.

Tuloksia toistojen kautta

Jokaisella kansalla taitaa olla mämminsä: skotlantilaisilla haggis, ruotsalaisilla hapansilakka ja niin edelleen. Jamie Oliver on kuitenkin oikeilla jäljillä. Kysymys on tottumisesta. Siihen tosin harvoin riittää kokeilu tai kaksi. Tarvitaan toistoja. Toistojen tulisi toki mieluiten olla myönteisiä ja sopivan helliä tuuppauksia oikeaan suuntaan kunkin yksilön makuaistia ja suutuntumaan hallitusti viritellen.

Edellä kerrottu esimerkki skotlantilaisesta perinneherkusta ei tarkoita, että juuri siitä pitäisi tulla esimerkiksi monen suomalaisten lempiruoka, mutta voisihan samaa myönteistä totuttelua hyödyntää myös vaikkapa kasvisruokien kohdalla. Ainakin ekologisen kestävyyden kannalta olisi edullista, jos kasvisruoka synonymisoituisi lempiruoan kanssa ja entistä useampi pitäisi juuri kasvisruokaa lempiruokana.

Positiivisesti tuupaten

Olisiko tämä mahdollista? Uskon, että on. Eihän kysymyksessä ole kuin kolmen kirjaimen tai yhden kolmikirjaimisen ilmaisun muuttaminen toiseksi: ”yök” pitää vain vaihtua ilmaisuksi ”nam”.

Useimmilla meistä on tästä varmasti jo aikaisempia kokemuksia. Lapsina ja nuorina olimme ehkä nirsoja, mutta iän myötä makuaistimme on tullut monipuolisemmaksi ja olemme monen ruoan kohdalla myös huomanneet, että eipä tuo nyt niin pahaa olekaan, saati, että siitä henki lähtisi.

Inhokkiruoasta voi myöhemmin tulla jopa lempiruoka. Tämä ei kuitenkaan tapahdu käskemällä, joka ei lähtökohtaisesti muutenkaan monia meistä miellytä. Mutta tuuppaamalla hellästi oikeaan suuntaan tämä varmasti onnistuu – vähän samaan tapaan, kuten luonto-ohjelmissa monet eläinemot tekevät epävarmoille ja kokemattomille poikasilleen rohkaisten heitä ottamaa seuraavan askeleen haluttuun suuntaan.

Meillä ruokapalvelutoimijoilla on suuri mahdollisuus sopivasti tuuppaamalla rohkaista asiakkaita kokeilemaan vaikkapa uusia kasvisruokia. Se vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta keinovalikoima laajenee joka päivä. Esimerkiksi monet uudet kasvispohjaiset elintarvikkeet ja raaka-aineet ovat jo niin hyviä, että niiden avulla siirtymä kasvispohjaisempaan ruokavalioon helpottuu huomattavasti. Liha saa edelleen olla herkkuruokaa, mutta herkuthan ovatkin sellaisia, että niitä ei syödäkään joka päivä.

Milloin mämmi alkaa maistua?

Pitääkö ruokaa siis maistaa 17 kertaa ennen kuin siitä tulee lempiruoka? Sitä ei voi varmuudella sanoa. Ehkä aika monta toistoa ainakin kaikkein erikoisimpien ruokalajien kohdalla kuitenkin tarvitaan. Esimerkiksi jo aikaisemmin mainitsemani mämmi näyttäytyy kirjaimellisesti monelle aikamoisena haasteena. Annoin kerran liiketuttavalleni lahjaksi ja kotiin vietäväksi tuokkosellisen mämmiä. Seuraavalla kerralla tavatessamme kysyin, mitä hän tuotteesta piti. Vastaus oli diplomaattinen: ”It was different.” Kokemus oli siis ollut hieman erilainen. Emme saa koskaan tietää, maistoiko tuttavani lainkaan tuotetta, mutta ainakin tuuppasin hyvässä hengessä eikä ainakaan ystävyytemme siitä ottanut siipeensä.

Rohkaiskaamme siis asiakkaitamme maistamaan uusia makuja, ei pakottamalla tai painostamalla, vaan kevyesti tuuppien. Mutta mistä tietää, milloin tuuppaminen ei ehkä tuota tulosta ja se olisi syytä lopettaa? Ehkä jossain siinä vaiheessa, kun asiakas sanoo, että ”älä kuule siinä rupee tuuppimaan”.

Juha Jokinen

It's only fair to share...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *